Lutto oli aiemmin satumaisen kuuluisa lohi- ja taimenjoki. Lohi katosi, kun Venäjän voimalaitospadot katkaisivat sen kutunousun.

Hiekkatörmät ovat joen ulkokaarteessa. Kuva: Tapio TynysJoki virtaa karujen hiekkakankaiden läpi rajautuen usein vyöryviin hiekkatörmiin ja -särkkiin. Purojen suissa on läikkiä rehevyydestä ja syvää vihreää. Vanha, jo lähes umpeenkasvanut joenuoma on siellä täällä lampina jokipenkan takana. Suopilkat ja vuomat aukeavat välillä joelle asti.

Kulasniemessä on laajalti kulon jälkeen syntynyttä rikkeikköä eli tiheää, kirveenkoskematonta männikköä. Tällainen luontotyyppi on harvinainen. Jokivarren keloissa pesii paikoin tervapääsky, lintu, jonka ihminen yhdistää paremmin kaupunkeihin kuin erämaihin.
 
Paras aika koko reitin melontaan on kesäkuussa. Silloin vettä on riittävästi myös reitin alkupuoliskolla. Loppukesällä saattaa olla jo liian kuivaa. Reitin loppuosa Rajajoosepin tien varressa on melottavissa koko sulavesikauden. Parhaat säät ovat heinä–elokuussa, mutta syyskuun alkupuolikin on vielä hienoa aikaa.