Litokairan luonto  

 

Litokaira on suota

Kun Pohjois-Pohjanmaan ja eteläisen Lapin suuret, alavat laakiot jääkauden jälkeen nousivat merestä tuhansia vuosia sitten, alkoivat ne viileän ilmaston myötävaikutuksella soistua. Tuloksena on Pohjanmaan aapasoiden alue, jossa soiden osuus maapinta-alasta yli 60 %. Tästä suunnattomasta suokokonaisuudesta Litokaira on suurin ja yhtenäisin luonnontilainen esimerkki.

Litokairan soista suuri osa on erilaisia puuttomia nevoja, märkiä ja karuja elinympäristöjä, joilla häiriintymätöntä suoluontoa vaativat eliölajit viihtyvät. Litokairan taivaalla viilettää edelleen muuttohaukka, erittäin uhanalainen lentäjämestari, jonka ympäristömyrkyt ja soiden ojitukset ovat eteläisemmästä Suomesta jo hävittäneet. Metsähanhet saapuvat kesäksi Litokairan soille pesimään yhdessä kurkien ja monien muiden kahlaajien kanssa. Teeret touhuavat avosuon laidalla ikiaikaista soidintaan ja kaiken yllä kuuluu kirvisten taukoamaton laulu.

Avosoiden reunoilla suot muuttuvat rämeiksi, joiden karulla maaperällä menestyvät vain kaikkein vähimpään tyytyväisten kasvilajien kaikkein vähimpään tyytyvät yksilöt. Maisemaa hallitsevat pienet, vääntyneet männyt, joiden alla kasvaa lähes läpipääsemättömän sotkuinen suopursutiheikkö. Pohjakerroksen valtalaji on kellanruskeana mattona kasvava ruskorahkasammal, joka ylivoimaisena ravinnekilpailijana menestyy siellä, mistä muut rahkasammalet ovat jo joutuneet väistymään ravinnepulan takia. 
 

Litokaira on myös metsää

Soistumiselta välttyneitä korkeimpia kivennäismaasaarekkeita peittävät vanhat luonnonmetsät. Useiden uhanalaisiksi luokiteltujen kääpälajien esiintyminen Litokairan metsäsaarekkeissa kertoo alueen pitkästä, häiriintymättömästä lahopuujatkumosta. Metsän pohjalla sihisee ja naksuttelee kanalintujen kuningas, metso. Suurpedot susi, karhu ja ilves viihtyvät myös Litokairan metsäsaarekkeiden rauhassa.

Litokaira on vettäkin

Alueella on paljon avovetisiä allikoita ja ylipääsemättömän märkiä ruoppa- ja sammalpintaisia rimmikoita. Suurimmat avovesialtaat sijaitsevat Litokairan keskiosan järvialueella, jossa on toistakymmentä erikokoista järveä ja lampea. Lisäksi alueen poikki virtaa useita puroja ja jokia.

Mutta ennen kaikkea Litokaira on suometsäerämaata, soiden, metsien ja vesien tuhansien vuosien aikana syntynyt yhteenliittymä, jossa jokaisen luontotyypin jokaisen lajin jokaisella yksilöllä on oma tärkeä tehtävänsä, jotta kokonaisuudesta muodostuu juuri sellainen kuin se on, ja kuinka sen kuuluukin olla.