Eri-ikäisiä metsiä, kauniita rantoja ja arvokkaita suoalueita

Tammelan ylängöllä sijaitsevan Liesjärven kansallispuiston ympäristö on vanhastaan ollut harvaan asuttua salomaata. Viimeisen mannerjäätikön sulaessa ylängön alue jäi sulamisveden yläpuolelle. Vesi huuhtoi maaperästä hienommat ainekset silloisen meren pohjalle, joka nykyään on ylänköä ympäröivää viljavaa savimaata. Karun moreenipeitteisen maaperänsä vuoksi Tammelan ylänkö säilyi syrjäisenä salona tiheään asuttujen maanviljelysalueiden tuntumassa.

Vanhaa kuusikkoa. Kuva: Olli Siltanen

Liesjärven kansallispuiston alue on lähes kokonaan tuuheiden metsien ja metsäisten pienten soiden peitossa. Metsistä lähes puolet on tuoreita kuusimetsiä. Puolukka- ja mustikkakankaat ovat alueelle luonteenomaisia. Kansallispuistosta löytyy myös korpia, harjuja, rantoja ja kaunista järvimaisemaa. Rantaviivaa puiston alueella on liki 50 kilometriä. Kansallispuiston tunnetuin luonnonnähtävyys on matala, hiekkarantainen Kyynäränharju, joka erottaa kaksi järveä toisistaan - Kyynärän ja Liesjärven.

Vaikka Tammelan ylänkö on ympäröiviä maatalousvaltaisia alueita erämaisempi, näkyy Liesjärven kansallispuiston maisemassa silti ihmisen kädenjälki. Metsien ikä vaihtelee suuresti. Suuri osa alueesta oli metsätalouskäytössä kansallispuiston perustamiseen asti, joten nuoria ja keski-ikäisiä metsiä on paljon. Melkoinen osa kansallispuiston metsistä on kuitenkin toista sataa vuotta vanhoja. Alueen luonnontilaisimpia aarniometsiä - Ahonnokkaa ja Isosaarta - on suojeltu säästömetsinä jo 1920-luvulta lähtien.

Vuonna 2005 Liesjärven kansallispuiston alue yli kaksinkertaistui. Arvokkaina uusina luontokohteina on syytä mainita aiemmin soidensuojelualueina olleet Tartlamminsuon ja Tervalamminsuon ympäristöt. Ne ovat pieniä keidassoita, joilla elää monia uhanalaisia hyönteisiä ja pesii kalasääksi. Uusien alueiden joukossa on myös arvokkaita aarnimetsäkohteita.

Rikas linnusto

Liesjärven kansallispuiston linnusto on tyypillistä havumetsien lajistoa. Myös vanhojen ja lahoavien puiden runsaus näkyy linnuston rakenteessa kolopesijöiden runsautena. Vanhat metsät ja rantapuustot ovat muun muassa tikkojen suosiossa. Palokärjen ja käpytikan lisäksi puiston metsissä pesivät pohjantikka, harmaapäätikka ja pikkutikka.

Kanadanhanhet Liesjärven vesillä. Kuva: Tero Laakso

Peippo, pajulintu, harmaasieppo, punarinta ja punakylkirastas ovat kansallispuiston yleisimmät linnut. Myös kehrääjä, kultarinta, mustapääkerttu, sinitiainen ja kuusitiainen pesivät alueella. Haukkoja alueella pesii peräti kuusi lajia. Järvenselkien valtiaana huutelee kuikka ja suojaisissa lahdissa pesivät härkälintu ja laulujoutsen.

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

Elämää kolometsässä

Liesjärven metsät ovat täynnä elämää. Monien lintujen lisäksi helpoimmin nähtäviä metsän asukkaita ovat hirvi ja valkohäntäkauris. Hämärän tullen evästä etsii mäyrä.

Liesjärven kansallispuiston asukki on myös harvinainen liito-orava. Rantojen isot kolohaavat tarjoavat liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Vain harvalla on tilaisuus nähdä tätä arkaa vanhojen metsien eläintä, mutta jälkiä sen olemassaolosta on silti jokaisen tarkkaavaisen luonnonhavainnoitsijan löydettävissä: keltaisia papanoita pesähaavan juurella ja hampaanjälkiä haavanlehdessä.

Liesjärven kansallispuisto

  • Perustettu 1956
  • Pinta-ala n. 22 km²

Liesjärven kansallispuiston tunnus - ruiskaunokki ja rukiintähkät

Liesjärven kansallispuiston tunnus on ruiskaunokki ja rukiintähkät