Lenholman luonnonsuojelualue sijaitsee sisäsaaristossa etelärannikon kapealla ns. tammivyöhykkeellä. Lenholman luonnonsuojelualueeseen kuuluu sekä vuosisataista perinnemaisemaa että lehtoja, kangasmetsiä ja rantaniittyjä sekä kallioita. Alueella on myös noin 8 hehtaaria viljeltyä peltoa. Osin nurmella olevat pellot avartavat ja jäsentävät maisemaa.

Syksyinen tammihakaa. Edessä keltaisia lehtiä ja osittain maatunut puu.

Lenholman suojellut alueet

Lenholma on suojeltu, jotta alueella voitaisiin turvata Suomessa harvinaisten tammihakojen, jalopuulehtojen ja rantaniittyjen sekä niille ominaisten kasvi- ja eläinlajien säilyminen. Lenholman luonnonsuojelualue muodostuu valtion lehtojensuojelualueesta sekä useista yksityisten maanomistajien luonnonsuojelualueista. Yksityisomistuksessa olevat alueet rauhoitettiin maanomistajien hakemuksesta vuosina 1986 - 87. Valtion maille lehtojensuojelualue perustettiin vuonna 1992.

Lenholman luonnonsuojelualue on osa 129 hehtaarin kokoista Lenholman Natura-aluetta (ymparisto.fi). Lisäksi luonnonsuojelualue rajoittuu lännessä rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaan Mattholmin fladaan eli merestä irralleen kuroutuvaan merenlahteen, jonka kanssa se muodostaa kansainvälisestikin merkittävän suojelukokonaisuuden.

Sisäsaariston rehevää luontoa

Lenholman luonto on erittäin monimuotoista. Alueen suojeluarvo perustuu pääasiassa tammi- ja metsälehmusvaltaisiin hakoihin ja lehtoihin sekä ketoihin ja rantaniittyihin. Siksi alueen perinnemaisemia ja lehtoja hoidetaankin aktiivisesti: karja laiduntaa avoimilla niityillä ja hakamailla. Karja pitää puiden taimet ja heinät kurissa, ja niin lämpöä ja valoa vaativa kasvillisuus seuralaisineen pääsee valtaamaan alaa. Lisäksi sorkanpainaumat ja karjan lanta tarjoavat kasvuedellytyksiä monille sienille, kasveille ja eläimille. Lisäksi hakamailta, metsälaitumilta ja lehdoista poistetaan kuusia perinnemaiseman ja lehtojen monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Lajien rikkaus

Lenholman luonnonsuojelualueen keskiosa on laidunnettua lehtomaista tammikangasta ja läntisin osa on tammivaltaista tuoretta hakamaata, jossa kasvaa myös suuria lehmuksia ja tervaleppiä. Aivan Saaristotien laidassa sijaitsee näyttävä tammihaka, jota on laidunnettu jo vuosisatoja. Tällä järeiden tammien ja lehmusten muodostamalla alueella esiintyy mm. runsaasti keväällä kukkivia kasvilajeja, kuten kevätesikkoa, mukulaleinikkiä ja kevätlinnunhernettä, sekä vaativia laidunlajeja, kuten heinäratamoa, ketopiippoa ja pikkuaho-orvokkia. Haan monipuoliseen lajistoon kuuluu myös mm. useita uhanalaisia sieni-, hyönteis- ja jäkälälajeja. Suomesta ei löydy toista yhtä edustavaa tammihakaa, vaikka tämäkin on vain hehtaarin laajuinen.

Melkoinen osa alueen 29 uhanalaisesta lajista on tavalla tai toisella riippuvainen tammista, joista alueen suurimmat voivat olla jopa 300 - 450-vuotiaita. Lenholmassa esiintyy mm. ainoalla suomalaisella kasvupaikallaan uhanalainen tammella kasvava jalokultajäkälä.

Lenholma on yksi maamme tärkeimmistä sienialueista ja sienten suojelun kannalta korvaamattoman arvokas. Alueelta tavattujen valtakunnallisesti uhanalaisten sienilajien joukossa on erittäin harvinaisia tatteja, kuten juurto- ja häräntatteja, joita laiduntaminen näyttää suosivan. Myös Lenholmenin perhoslajisto on erittäin monipuolinen. Alueelta tunnetaan kaikkiaan 390 perhoslajia.