Lemmenjoen peurakuopat

Lemmenjoen peurakuoppien sijainti SuomessaPohjois-Lappi
Inarin kunta (www.inari.fi)
Lemmenjoen kansallispuisto
Aluetta hoitaa Metsähallitus

 

Varhaiset peuranpyyntimenetelmät

Muinaisille Lemmenjoen asukkaille peura oli tärkein saaliseläin ja ravinnonlähde. Kivikauden alussa peuraa pyydettiin lähinnä keihäillä, jousilla ja nuolilla. Varhaisimmat pyyntimenetelmät perustuivat yleensä peuran ahdistamiseen paikkoihin, joista väijyksissä olleet metsästäjät kykenivät ampumaan niitä tehokkaasti. Lemmenjoen maasto tasaisine kangasmaineen ja jyrkkine joenrinteineen soveltui hyvin peuranpyyntiin. Pyynti jousella ja nuolella jatkui koko esihistoriallisen ajan ja myöhemminkin muiden pyyntimuotojen rinnalla.

Ilmasto lämpeni noin 8000 vuotta sitten ja alueen kasvi- ja eläinlajisto monipuolistui. Ravinnon määrän kasvu mahdollisti myös väestönkasvun Inarin alueella. Kasvavan väestön tarpeisiin kehitettiin tehokkaampia pyyntitapoja, ja käyttöön otettiin peuran aitapyynti. Peurat ajettiin aitauksiin, joissa ne pistettiin keihäillä kuoliaaksi. On mahdollista, että Lemmenjoella on ollut käytössä myös pyyntimenetelmä, jossa peurat ajettiin jokeen ja pyydettiin vedestä keihäällä ja jousella.

Kuoppapyynti

Varhaisimmat ajoitetut pyyntikuopat Suomessa ovat aivan varhaisimmalta kivikaudelta, mutta kuoppapyynnillä oli pohjoisten yhteisöjen elämälle suuri merkitys etenkin kivikauden lopulla ja varhaismetallikaudella (n. 3000 eaa. – 200 jaa.). Rautakaudelle tultaessa kuoppapyynti pikkuhiljaa väheni. Pyyntikuoppia saattoi olla yksittäisiä tai kymmenien ellei satojenkin ryhmiä. Pyyntikuoppajonoja tehtiin usein metsänrajaan, peurojen tunturien kesälaitumilta mäntykankaiden talvilaitumille käyttämien siirtymäreittien varrelle. Peurat ajettiin usein johdinaitojen avulla kohti kuoppajonoa. Peurojen pääsy pakoon kuoppien väleistä estettiin aidoilla. Peurat ajettiin kohti kuoppia kuoppajonon suuntaista reittiä ja ne pelotettiin sivuilta kuoppia kohti. Pyyntikuopat saatettiin kaivaa myös niemen kärkeen tai kannaksen poikki, peurojen kulkusuuntaan nähden poikittain. Silloin saalismäärä jäi rajalliseksi, sillä perässä tulevat peurat pääsivät kuoppien täyttyessä turvallisesti kuoppien yli. Ajopyynnissä peurat putosivat kuoppiin, eivätkä päässet niistä riittävän nopeasti tai lainkaan ylös. Ajajat tappoivat kuoppiin pudonneet peurat keihäillä.

Lemmenjoen Härkäjärven ja Sotkajärven välissä sijaitsee yksi Suomen suurimmista pyyntikuoppajärjestelmistä. Jonoon kuuluu 261 kuoppaa ja se on hieman yli kolme kilometriä pitkä. Härkäkosken pohjoispuolella aivan Härkäkosken tuvan tuntumassa sijaitsee noin puolen kilometrin mittainen jono. Muut alueen kuoppajonot ovat huomattavasti pienempiä. Lemmenjoella tunnetaan 31 erillistä kuoppajonoa, joissa on yhteensä 975 kuoppaa.

Lähteet:
Halinen, P. 2004. Ihminen Lemmenjoella. Esi- ja varhaishistoria. Teoksessa Kajala, L. (toim.). 2004. Lemmenjoki – Suomen suurin kansallispuisto. Metsähallitus. 335 s.

Tämän sivun osoite on: www.luontoon.fi/lemmenjoenpeurakuopat