Kehrääjä suosii elin-ympäristöinään kuivia mäntykankaita sekä kallio- ja harjumänniköitä. Leivonmäen kansallis-puistosta löytyykin oivia asuinpaikkoja linnulle. Haapasuonharju on kehrääjän Keski-Suomen merkittävimpiä reviiri-alueita. Valitettavasti rukin hyrinää muistuttavan kehrääjän äänen kuulee nykyisin yhä harvemmin. Autot surmaavat joukottain tiellä lepääviä kehrääjiä ja ihmiset suosivat rakennuspaikkoina kehrääjän elinympäristöjä.

Leivonmäen kansallispuiston tunnuslaji on kehrääjä. Kuva: Antti Below

Horrostaen kylmää pakoon

Päivät kehrääjä viettää nukkuen puun oksalla tai maassa suojaväriinsä luottaen. Maassa makaavan kehrääjän huomaaminen onkin lähes mahdotonta, niin hyvä suojaväri linnulla on. Aamu- ja iltahämärä ovat kehrääjälle kiireistä aikaa. Se saalistaa lentäen valtava kita ammollaan metsien ja aukioiden yllä. Yöperhoset ja muut suuret hämärähyönteiset ovat kehrääjän ravintoa.

Kehrääjä on hyvin sopeutunut Suomen vaihteleviin kesäsäihin. Koska hyönteisiä ei juuri lentele sateisilla ja koleilla säillä, vaipuu kehrääjä ravintopulan uhatessa horrokseen, jossa sen ruumiinlämpö voi laskea jopa alle 10 asteen. Elo-syyskuussa on kehrääjien aika palata takaisin etelän lämpöön. Ne saapuvat Afrikan savanneilta takaisin Leivonmäelle touko-kesäkuussa.