Turvetuotantoa

Haapasuon länsipuolella sijaitsee kansallispuiston ulkopuolinen Kivisuo, joka on muodostunut 1940-luvulla lasketusta Kivijärvestä. Se on kasvillisuudeltaan rehevää aluetta, jolla tavataan lettoa ja ruohoisia suotyyppejä.

Toisen maailmansodan jälkeen Oy Alko Ab:n tytäryhtiön Puukemia Oy:n tarkoituksena oli valmistaa puunsokeroimismenetelmällä polttoainealkoholia. Heinolassa sijaitsevan sokeritehtaan polttoaineen saannin turvaamiseksi yhtiö vuokrasi Kivisuon alueen, joka kuivattiin turvetuotantoon. Turvetta nostettiin viitisen vuotta. Polttoturvetuotanto lopetettiin kannattamattomana vuonna 1954, mutta hanke ehti parhaimmillaan työllistää kolmisensataa ihmistä. Työläisiä varten oli rakennettava asuinrakennuksia sekä Kivisuolle että Selänpohjaan. Hanke tuotti alueelle myös maantien, puhelinlinjan ja sähkön.

Maailmankuulua tutkimusta

Turvetuotannon päätyttyä jäljelle jäi noin 1 km2 laajuinen kasviton ja tehokkaasti ojitettu turpeen kuivatuskenttä. Vuonna 1958 Metsäntutkimuslaitos ja Metsähallitus solmivat yhteistoimintasopimuksen kentän käytöstä "lannoitus- ja vesitystutkimuksen" koekenttänä. Metsäpuiden ravinteiden tarvetta havainnoiva Kivisuon metsäekologinen koekenttä olikin aikanaan maailmankuulu, ja ulkomaiset asiantuntijat aina Australiasta saakka kävivät tutustumassa "maailman suurimpaan laboratorioon".

Puualan yrityksiä ja kurssikeskus

Nykyisin Kivisuon kurssikeskuksen rakennuksessa on tiloja mm. puualan yrittäjille. Viisikymmenluvun alkupuolella turvekentän työntekijöiden ja -johtajien asunnoiksi valmistuneessa Selänpohjan kahdeksan paritalon kokonaisuudessa toimii nykyisin kurssikeskus, josta voi vuokrata majoitus- ja koulutustiloja.

Alueen historiaan ovat siis voimakkaasti vaikuttaneet vesistöt ja suoluonto, aiemmin rajoittavana ja elinoloja vaikeuttavana, myöhemmin työllistävänä ja nykyisin arvokkaina suojelukohteina ja luontomatkailuelinkeinon puitteina.