Elämää kivikaudella

Leivonmäen kansallispuistosta on löytynyt merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta ja elämästä. Rutajärven rannan tuntumasta on löydetty kaksi kivikautista asuinpaikkaa ja näiden lisäksi Kulopalonkankaalta sekä Joutsniemen itäiseltä rantatörmältä joukkokiviröykkiöitä, joiden ikää ei ole pystytty määrittelemään.

… ja pronssikaudella

Kansallispuiston vieressä Harjulahden uimarannalla on muinainen asuinpaikka. Maallikon silmin jälkiämuinaisasutuksesta on vaikea havaita. Maanpinnan rikkoontuneista kohdista onlöytynyt runsaasti kvartsi-iskoksia, saviastian paloja sekä palaneitaluunsiruja. Kvartsi-iskokset ovat yleisin esihistoriallisen asuinpaikantunnusmerkki; kvartsi on helposti löydettävissä ja sitä on lohkeavuutensaansiosta verrattain helppo työstää. Iskokset ovat jätettä, jota on syntynytvalmistettaessa iskemällä pienesineitä, kuten teriä ja kaapimia. Palaneistaluunsiruista voidaan tutkia, mitä eläinlajeja paikalla on syöty. Palamaton luuei yleensä säily Suomen maaperässä, mutta palanut luu voi säilyä jopa tuhansiavuosia. Paikalta löytyneistä saviastian paloista ainakin osa ajoittuneepronssikauteen (1500 - 500 eaa), mutta paikka on voinut olla asuttu joaikaisemminkin.

Asuinpaikalla ei ole tehty arkeologisiakaivauksia, joten sen tarkka laajuus ei ole tiedossa. Kohde sijaitseehiekkakankaalla, Rutajärven rannassa. Järven vedenpinnan taso lienee pysynytlähes muuttumattomana tuhansia vuosia, esihistorialliselta ajalta lähesnykypäiviin, kunnes vedenpintaa laskettiin noin 4 metriä 1800-luvulla.Sijainnin ja löytöjen perusteella kyseessä on ns. pyyntikulttuuripaikka, joillatyypillistä on vesistön läheisyys sekä kuiva ja miellyttävä maaperä. Väestönelinkeinona on ollut metsästys, kalastus ja keräily. Paikka onmuinaismuistolain (295/1963) suojaama kiinteä muinaisjäännös. Löytöjenkerääminen alueelta, maan kaivaminen tai muu muinaisjäännöksiä vahingoittavatoiminta on lailla kielletty.