Vuoren vaiheita

Lauhanvuoren laki kohoaa 231 metrin korkeuteen, noin sata metriä ympäröiviä alavia maita ylemmäs. Aluetta kutsutaan kuvaavasti Länsi-Suomen Lapiksi. Vuoren neliökilometrin kokoinen lakialue on vedenkoskematon huippu, joka paljastui noin 10 000 vuotta sitten mannerjäätikön vetäydyttyä seudulta. Laki oli aluksi yksinäinen saari keskellä rannatonta ulappaa.

Merivaiheiden aikana vesi huuhtoi ja kulutti Lauhan rinteitä. Aallot, jää ja tuuli muovasivat vedestä kohoavaa maata. Jäljet näkyvät nyt monenlaisina rantamuodostumina vuoren rinteillä: rantatasanteina, eroosiotörminä, sulavesikuruina ja rantavalleina. Tunnetuimpia muodostumia lienevät kivijadat, kasvillisuudeltaan paljaat muinaiset rantakivikot. Suurimmat hiekkakivijadat ovat satojen metrien mittaisia ja kymmenien metrien levyisiä vöitä vuoren alarinteillä. Lauhanvuoren hiekkakivistä kallioperää pääseekin tarkastelemaan vain kivijadoissa. Muualla sen peittää paksu kerros moreenia, turvetta tai hiekkaa.

Vedenkoskematon laki säilytti ravinteensa ja irtaimet maamassansa. Siksi lakimaa on rehevämpi kuin veden huuhtomat rinteet, jotka ovat ravinneköyhiä ja hyvin karuja.

Kuva: Timo Halme ja Tuomo Häyrinen

Karuilta rinteiltä rehevälle laelle

Vuoren alarinteiden kivennäismaan painanteisiin syntyivät karut suot. Nämä ohutturpeiset notkelmat antavat Lauhanvuorelle omanlaisensa ilmeen. Keväisellä suolla ääntä pitävät metsot ja kurjet. Riekon käkättävän äänen voi kuulla myös puiston soilla.

Kurki ja teeri. Kuva: Aku Kankaanpää

Alarinteiden karut kankaat ovat jäkälän peitossa. Puusto on kitukasvuista mäntymetsää. Karusta ympäristöstä pitävät pohjoiset lajit, kuten järripeippo ja kesät yleensä pohjoisessa viettävä tilhi, joka viihtyy Lauhan maisemissa myös kesäisin. Mäntykankailla saattaa kuulla myös kulorastaan laulusäkeen sekä kesäöinä kehrääjän hyrinää. Syksyisin rinteitä koristaa lehtivihreätön mäntykukka, joka ottaa ravinteensa mäntyjen juurista.

Laella kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi, valtalajeina ovat lehtipuut ja kuusi. Hirvet laiduntavat laen rehevällä kasvustolla syöden haavan ja pihlajan taimien latvustot. Rehevissä paikoissa tapaa mm. metsäkurjenpolvia, metsätähtiä, sananjalkoja ja nuokkuhelmiköitä.

Kasvillisuudessa näkyy sijainti Suomenselän vedenjakajaseudulla, Lauhassa tavataan sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja.

Kuva: Ari Ahlfors

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

Runsaat vesivarat

Ympäröivää aluetta noin 100 metriä korkeammalla olevat Lauhanvuoren rinteet pysäyttävät saderintamat, Lauhanvuorella sataakin ympäristöä enemmän. Sadevedet imeytyvät nopeasti karkeisiin rinteisiin, joiden alla on hyvin läpäisevä hiekkakivinen kallioperä. Vesi painuu syvälle, pohjavedeksi. Lauhanvuori muodostaa runsaasti pohjavettä. Alueen vesivaroja voi luonnehtia erinomaisiksi.

Kuva: Timo Nieminen

Rinteiden alaosissa pohjavesi tulee lähelle maanpintaa ja näyttäytyy komeina lähteinä ja lähdepuroina, luomina. Purojen ja lähteiden ympäristöt erottuvat rehevinä keitaina karussa ympäristössä. Lähteiden kasvilajistossa on useita harvinaisia lähde- ja suokasveja. Puhtaissa lähdepuroissa polskii tammukka eli purotaimen, joka pitkosten tömähdellessä piiloutuu rantapenkereen varjoihin.

Lauhanvuoren kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 53 km²

Lauhanvuoren kansallispuiston tunnus - kärppä

Lauhanvuoren kansallispuiston tunnus on kärppä