Laahtasen virkistysmetsän keskellä on 55 hehtaarin laajuinen järvi. Parhaimmillaan se on 20 m syvä. Järveä reunustavat enimmäkseen avarat mäntykankaat, mutta järven länsirannalla on myös tiheitä kuusikoita sekä rämeitä, pienialaisia korpia ja laajahkoja avosoita.

Paikoin polku kulkee kuivalla kankaalla aivan Laahtasen rantaa seuraillen: Kuva: Metsähallitus/Eeva PulkkinenJääkauden sulamavedet ovat muokanneet alueen harjumaiseman. Laahtasen itäpuolella kulkee matalahko luode – kaakko -suuntainen harjuselänne, jonka järvelle päin viettävät länsirinteet ovat pääosin loivia.

Kaakkoisosassa maasto on kumpuilevaa, länsipuolella maasto on melko tasaista. Korkeuserot ovat pieniä: korkeimmillaan virkistysmetsän itäreunalla sijaitsevilla kumpareilla ollaan noin 190 metriä meren pinnan yläpuolella ja matalimmillaan järven rannoilla vain parikymmentä metriä alempana.

Ihmistoimintaa

Laahtanen on luonteeltaan erämainen alue, vaikka ihmisen toiminta onkin vaikuttanut alueen metsiin. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella alueella on poltettu tervaa. Maastosta löytyykin useita tervahaudan pohjia. Lisäksi varsinkin järven itärannalla on myös hiilimiilun pohjia. Maastossa on näkyvissä myös jatkosodan aikaisia taisteluhautoja. Sotatoimia alueella ei kuitenkaan ollut. Aikaisemmin alueelta on myös kerätty jäkälää kaupalliseen käyttöön, mutta nykyisin se on kielletty.

Alueella tehtiin 1900-luvun alkupuolella poimintahakkuita, joissa hakattiin pääasiassa järeää mäntyä. Nykymuotoista metsätaloutta uudistushakkuineen alueella on harjoitettu 1940-luvun lopulta lähtien. Retkeilyn kannalta keskeisillä alueilla on näyttäviä, iäkkäitä metsiköitä, mutta paikoin puusto on tiheää, hieman nuorempaa männikköä. Lahopuuta on varsin vähän.

Jäkälä saa nykyään kasvaa rauhassa Laahtasen kankailla. Kuva: Metsähallitus/Eeva Pulkkinen

Kuivien kankaiden lajeja

Laahtasen kasvi- ja eläinlajit ovat tyypillisiä kuivien kankaiden lajeja. Alueella kulkiessa voi kuulla peipon lirkuttelevan säettään. Järven niukkaravinteisuuden takia vesilintuja on vähän, mutta kuivien kangasmaiden linnustoa on suhteellisen runsaasti. Järven ympärisrössä viihtyvät myös kahlaajalinnut ja erämaiden asukki korppi. Laahtasen itäpuolella sijaitseva Laahtaskangas on metsäpeurojen suosimaa talvilaidunaluetta ja metsäpeuroja saattaa tavata Laahtasen jäälläkin.

Kyllä kelpaa kalastaa! Kuva: Metsähallitus/Eeva Pulkkinen

Laahtanen on myös kalastuskohde, jonka kalastoon kuuluvat luontaisesti ahvenet ja hauet. Maisema- ja virkistysarvojen perusteella Metsähallitus perusti alueesta luonnonhoitometsän vuonna 1994 ja 1990-luvun lopussa se muutettiin virkistysmetsäksi.

Videoita Laahtasesta

 

Laahtanen
Kehittyvien kalavesien Kainuu -hanke (www.youtube.com)