Piispanlinna rakennettiin saarelle
Piispanlinnan loiston aika 1400-luvulla
Piispanlinnan alasajo
Rauniolinnan uusi aika

Piispanlinna rakennettiin saarelle

Keskiaikainen piispanlinna rakennettiin aikoinaan Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi ja residenssiksi. Piispojen velvollisuuksiin kuului piispanpöydän eli piispan virkaan liittyvän varallisuuden ylläpito ja kartuttaminen, mikä edellytti puolustettavissa olevaa tukikohtaa. Siksi linna rakennettiin saarelle. Linnaan kerättiin todennäköisesti myös piispan veroina ja lampuotimaksuina saamia tavaroita. Linna monine alustalaisineen muistutti mannereurooppalaisia feodaalilinnoja; piispa oli linnanherra, ja linnaa isännöi varusväen päällikkönä ollut linnanvouti.

Tietoja piispojen oleskelusta Kuusistossa on vuodesta 1295 lähtien, sillä esimerkiksi Maunu I päiväsi 7.11.1295 kirjeensä Kuusistossa. Rakentamisen yksityiskohdista ei ole tarkempaa tietoa, mutta oletettavasti hänen aikanaan varustus oli puinen.

Kivilinnan rakennus alkoi 1300-luvun alussa. Raaka-aineet saatiin itse saaresta ja läheisiltä Kappelimäeltä ja Myllykalliolta. Linnaan saavuttiin meritse ja siksi tärkein puolustussuunta oli merelle päin. Linna oli jo lähes lopullisessa laajuudessa 1300-luvun lopulla, mutta rakennukset ja muurit olivat vielä matalia ja vaatimattomia myöhempään aikaan verrattuna. Mereen oli rakennettu tuhansista paaluista koostunut paaluvarustus.

Piispanlinnan loiston aika 1400-luvulla

Maunu II Tavastin aikana (1412-1450) Kuusiston linnassa elettiin loistokautta.  Hänen vaikutusvaltansa Turun piispana oli ylittämätön ja hän vaikutti moniin Suomea koskeviin asioihin.  

Piispankronikassa Maunu II Tavastin sanotaan rakentaneen suurimman osan Kuusiston linnaa. Hänen aikanaan linna varustettiin vahvaksi kaupan ja puolustuksen tukikohdaksi: esimerkiksi päälinnan eteläosaan rakennettiin suuri nelihuoneinen palatsi sekä siipirakennuksia ja muureja korotettiin. Maunu II Tavastin aikana linnan pääsisäänkäynti siirtyi etelään maakannaksen kasvaessa maankohoamisen myötä Kuusiston saaren suuntaan. Linna oli loistonsa aikana ylellinen palatsi, jollaisesta moni ylimys saattoi vain haaveilla. Ympäröivät tilukset ja latokartano Kuusiston saarella tekivät piispan linnasta myös merkittävän ja vauraan taloudellisen keskittymän.

Piispa Hemming päiväsi vuonna 1344 kirjeensä "Datum apud curiam nostram Custu".  Vuonna 1440 virkaveli Maunu II Tavast päiväsi kirjeensä puolestaan näin: "Datum in castro nostro Kusto". Kartanoa merkitsevä curian tilalle oli tullut linna, castrum, joka oli tuosta eteenpäin käytössä. Nimityksen muuttuminen heijastanee myös paikan merkityksen muuttumista.

Tuli on koetellut linnaa varmuudella ainakin kahdesti: novgorogilaiset polttivat linnan vuonna 1318 ja toinen linnan arvokkaita arkistoja tuhonnut palo tapahtui vuonna 1485. Palojen jälkeen linna kunnostettiin.

Vielä Maunu Särkilahden aikana (1489-1500) linnan rakentamista ja varustamista jatkettiin suurin kustannuksin. Tuolloin linnaa edelleen esimerkiksi korotettiin, huoneita holvattiin  ja esilinnojen  rakentaminen saatettiin loppuun.

Linna oli laajimmillaan 1500-luvun alussa. Lauri Suurpää, Johannes IV ja Arvid Kurki hallitsivat linnaa, jossa oli kolmikerroksinen päälinna palatseineen, kappaleineen ja taloussiipineen.  Päälinnan ulkopuolella oli kolme, 5-6 metriä korkeilla muureilla varustettua esilinnaa. Torneja oli useita ja eteläisimmässä esilinnassa oli "moderni" pyöreä kymmenen metriä korkea tykkitorni. Näiden varustusten ulkopuolella meressä oli paaluvarustus vaikeuttamassa maihinnousuja.

Linna oli 1500-luvun alussa yksi Ruotsin komeimmista piispanlinnoista. 3D-mallinnus: Kari Uotila/Muuritutkimus ky

Piispanlinnan alasajo

Viimeinen Kuusiston linnan isännöinyt piispa oli Arvid Kurki (1510-1522). Maalliseen valtakuntapolitiikkaan sekaantuminen päättyi Arvid Kurjen pakoon, haaksirikkoon ja hukkumiseen. Katolisten piispojen valtakausi Kuusistossa päättyi ja tilalle tulivat tanskalaiset maallisen vallan edustajat.

Tanskalaiset ehtivät isännöimään linnan vuoden ajan. Kustaa Vaasa valtasi linnan tanskalaisilta vuonna 1523. Uskonpuhdistuksen aikana murrettiin piispojen poliittinen ja sotilaallinen valta sekä kirkon taloudellinen valta. Osana uskonpuhdistuksen myllerrystä Kustaa Vaasa antoi vuonna 1528 käskyn purkaa linna.

Kuusiston linnan kiviä on tiettävästi käytetty ainakin Turun linnan ja Piikkiön kirkon rakentamisessa. Tutkimatta on kuinka moni lähiseudun kivinavetta, kellari ja kivijalka on saanut aineksensa Kuusiston piispanlinnan seinistä. Vielä 1800-luvun lopulla Kuusistossa kerättiin tuhansia tiiliä, jotka vietiin Ahvenanmaalle Kastelholman linnan korjauksiin.

Rauniolinnan uusi aika

Kasvillisuus valtasi puretun linnan rauniot nopeasti. Raunioita alettiin kaivaa esiin 1870-luvulla. Sen jälkeen raunioita on tutkittu, korjattu ja tuettu. Museoviraston edeltäjä, Muinaistieteellinen toimikunta, käynnisti korjaukset 1891. Museoviraston vuonna 1985 käynnistämä kunnostusvaihe jatkuu edelleen. Vuoden 2014 lähtien korjauksia teettää Museoviraston ohjauksessa Metsähallitus.

Lähde: Kuusisto. Museovirasto 2009

Rauniolinnan tutkiminen, kunnostaminen ja tukeminen aloitettiin 1870-luvulla. Työ jatkuu edelleen. Kuva: Kari Uotila/Muuritutkimus ky