Kurjenrahkan kansallispuistoon kuuluvat Varsinais-Suomen laajimmat luonnontilaiset suot sekä niitä ympäröivät metsät, joista osa on iältään vanhoja. Kansallispuiston maaperä on karua, mikä näkyy myös sen luonnossa: metsät ovat enimmäkseen kuivia kangasmaita ja suot karuja keidas- eli kohosoita. Keidassoiden keskusta on selvästi laitoja korkeammalla, joten ympäröiviltä alueilta ei pääse kulkeutumaan ravinteikkaita valumavesiä suolle. Keidassoiden kasvit elävät sadeveden mukanaan tuomien vähien ravinteiden varassa.

Kuva: Lentokuva Vallas

Kurjenrahkan kansallispuisto jakautuu maantieteellisesti kolmeen osaan:

  • Kurjenrahkan ja Lammenrahkan suuret keidassuoalueet
  • Vajosuo reunametsineen sekä
  • Laidassuon, Lakjärvenrahkan ja Pukkipalon suo- ja metsäalue
Pitkälehtikihokki saaliineen. Kuva: Alina Tuomisto

Monipuoliset suoalueet

Kurjenrahkan kansallispuiston suot ovat monipuolisuudessaan ja laajuudessaan omaa luokkaansa Varsinais-Suomessa. Vaikka osa soiden laiteista onkin aikaisemmin ojitettu, on suurin osa suoalasta ojittamatonta.

Lisäksi osa ojista on jo ehtinyt umpeutua ja suon alkuperäinen kasvillisuus valtaa taas alaa. Tämän prosessin etenemistä voidaan nopeuttaa myös tukkimalla ojia ja kaatamalla ojituksen myötä lisääntynyttä puustoa eli ennallistamalla soita (www.metsa.fi).

 

Metsät - monimuotoinen Pukkipalo

Kansallispuiston metsät ovat soiden reunametsiä tai suon keskelle jääviä metsäsaarekkeita. Valtaosa kansallispuiston metsistä on ollut ennen puiston perustamista metsätalouden käytössä. Kuitenkin mm. Laidassuon ja Lakjärvenrahkan alueen itäkulmassa sijaitseva Pukkipalon aarnialue ja monet muut pitkään hakkuilta säästyneet suosaarekkeet ovat luonnonmetsän kaltaisia: Niissä on eri-ikäisiä, erityisesti vanhoja, järeitä puita sekä paljon lahopuuta. Myös puulajeja on monia.

Pukkipalon vanhaa metsää. Kuva: Tapio Tuomela

Pukkipalossa kasvavat maakunnan komeimmat vanhat metsät. Alueella on vanhoja kuusia, keloja ja maapuita. Muuta maastoa korkeammilla paikoilla kasvaa vanhoja, kilpikaarnaisia mäntyjä kuin vartioimassa alueen rauhaa.

Vanhoissa metsissä viihtyvät mm. niin koloissa pesivät linnut kuin monet hyönteiset ja sienetkin. Pukkipalon lahottajasienilajisto on Varsinais-Suomen edustavin. Uhanalaisten rusokantokäävän ja pursukäävän kaltaiset lajit osoittavat, että alueella on ollut ajan mittaan lahopuuta jatkuvasti tarjolla, mikä on Etelä-Suomen oloissa harvinaista.

Torvijäkälä. Kuva: Hanna Kaurala

Eläimistö

Vaikka Kurjenrahkan kansallispuiston eläimistö on pääosin suoseuduille tyypillistä, myös erämaiset, harvinaiset ja uhanalaiset eläinlajit pesivät alueella. Osa niistä on kaukana pääesiintymisalueistaan; kansallispuistossa pesii mm. monia pohjoisia lintulajeja eteläisimmillä esiintymispaikoillaan.

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

Kurjenrahkan kansallispuisto

  • Perustettu 1998
  • Pinta-ala 29 km²

Kurjenrahkan kansallispuiston tunnus - kurki

Kurjenrahkan kansallispuiston tunnus on kurki