Kurimon alueen suurimmat luonnonsuojelulliset arvot ovat perinnemaisemissa. Alueella on monenlaisia niittyjä, kuivasta kedosta kosteisiin suurruohoniittyihin. Niittyjen hoito aloitettiin uudelleen pitkän tauon jälkeen 1990-luvulla, ja nyt niittyjen kukkaloisto on hiljalleen elpymässä. Kesäisin niittyjä kirjavoittavat päivänkakkarat, ahomansikat, rantatädykkeet, kissankellot ja hiirenvirnat. Tuoreilla niityillä viihtyy monissa sinipunaisen sävyissä kukkiva "juhannuskukka", metsäkurjenpolvi. Kosken partaan rehevissä rantakivikoissa puolestaan tuoksuu metsäruusu.

Ahomansikka kukkii Kurimonkosken rannoilla ja pikku saarilla. Kuva: Marko Sievänen

Kurimonkosken rannan metsät ovat reheviä ja monin paikoin lehtipuuvaltaisia. Vanhan ruukinpatruunan asunnon pihapiiristä on säilynyt muistona 30-metriseksi venähtänyt kuusiaita. Kurimon niittyjen laitamilla ja pensaikoissa kasvaa komea, lähes kaksimetrinen, sinikukkainen ritarinkannus. Se on ollut ukonhatun ja siperianhernepensaan lisäksi ruukin kartanon pihapiirin kasveja 1800-luvulla.

Rantojen metsätyypeissä löytyy havumetsiä, seka- ja lehtimetsiä ja lehtojakin. Kuusi- ja koivuvaltaisissa lehdoissa on runsaasti järeää haapaa ja jonkin verran myös järeää raitaa. Näillä onkin merkitystä vanhojen metsien suojelun kannalta, sillä ne tarjoavat elinympäristön useille harvinaistuville lajeille. Kurimonkosken kangasmetsät ja lehdot jätetään kehittymään luonnontilaisiksi.