Avoimen maiseman ja taantuvien lajien turvaaminen

Kolin vaarat saivat pysyvän asutuksen 1700-luvun puolivälissä. Tuolloin ahertaneet miehet ja naiset raivasivat metsät kaskeamalla. Tilojen ja torppien ympärille muodostui niiton ja karjan laidunnuksen myötä kaskiahoja, hakamaita ja metsälaitumia.

Monet Kolin vanhoista tiloista autioituivat 1900-luvulla, ja avoin maalaismaisema alkoi metsittyä. Joitakin nykyisen kansallispuiston alueella sijaitsevia ahoja on kuitenkin hoidettu niittämällä näihin päiviin saakka, minkä lisäksi jo metsittyneitä alueita on raivattu avoimiksi tai otettu laidunkäyttöön. Näillä hoitotoimilla turvataan maiseman monimuotoisuus, säilytetään vanhoja työtapoja sekä suojellaan harvinaistunutta lajistoa.

Perinnemaisemia (www.metsa.fi) pyritään suojelemaan niiden ominaispiirteiden säilyttämiseksi. Erityisesti ahoilla esiintyy monia umpeenkasvun myötä harvinaistuneita kasvilajeja. Lisäksi monet perhoset, kuten kirjoverkkoperhonen ja ahoaamukääriäinen, suosivat juuri ahojen kasvillisuutta.

Kolin Mäkränaho. Kuva: Markku Tano

Rikkautena erilaiset ahot

Valtakunnallisesti arvokkaita, pitkään niittämällä hoidettuja tuoreita ahoja Kolin alueella edustavat Mäkrän-, Ikolan-, Purolan- ja Havukanaho. Niillä voi yhä kuljeskella kesäpäivänä ahomansikoita maistellen ja päivänkakkaroita tai harvinaistuneita kirkiruohoja ihaillen. Havukanaholla ja Mäkränaholla on myös harvinaista kuivaa ketoa, jolla kukkivat kissankäpälät ja ketoneilikat.

Kosteat niityt ovat oma erikoisuutensa. Pielisen rannassa sijaitsevalla Mustanniityllä kasvavat muun muassa suokeltto, nurmitatar ja suo-ohdake. Hakamaat ja metsälaitumet ovat puustoisia perinneympäristöjä, joita voit nähdä Ollilan, Mattilan, Seppälän ja Lakkalan tilojen pihapiireissä.

Niittoa talkoovoimin ja laidunnusta alkuperäisrotujen avulla

Perinneympäristöjä pidetään avoimina niiton tai eläinten laidunnuksen avulla. Niitolla pystytään laidunnukseen verrattuna paremmin turvaamaan eri kasvilajien säilyminen. Kolin arvokkaimpia ahoja hoidetaankin yksinomaan niittämällä. Ahot niitetään loppukesästä usein talkoovoimin.

Mattilan lampaat. Kuva: Kirsti Hassinen

Suomenlampaat ja kyyttölehmät laiduntavat kansallispuiston perinnepihojen liepeillä joka kesä. Kolilla halutaan tukea näiden Suomen alkuperäisrotujen säilyvyyttä ja tunnettavuutta. Kyytöt ovat uhanalaista itäsuomenkarjaa. Ne ovat sitkeitä ja sopeutuneet hyvin Suomen oloihin. Kyytön tunnistaa vaaleasta selästä ja tummista kyljistä. Perinteiset pistoaidat pitävät karjan aisoissa ja kaunistavat maisemaa.

Kolin kyytöt. Kuva: Kirsti Hassinen.