Pieliseltä polkua pitkin huipulle

Kolin maisemat ovat houkuttaneet ihmisiä jo varhaisessa vaiheessa, mutta varsinaisesti Kolin matkailun historian voidaan katsoa alkaneen vasta 1800-luvun lopulla karelianistien myötä. Kolin uudiskylä kasvoi 1700-luvun puolivälistä alkaen, mutta matkailijoille Kolin vaarat olivat monen mutkan ja mäen takana, huonojen kulkuyhteyksien päässä. 1800-luvun lopulla Kolilla vierailleille karelianisteille majapaikka järjestyi maatilan yhteydestä.

Maanteiden puuttumisen ja syrjäisen sijaintinsa vuoksi Kolille päästiin helpoiten Pieliseltä. Karelianistien innoittamia matkailijoita paikalle kuljettivat veneet. Junarata vastarannalle Pielisen itäpuolelle valmistui vuonna 1909, jolloin liikenne myös Kolille lisääntyi. Vuonna 1914 aloitti "Ukko-Koli" -niminen moottorivene säännöllisen vesireittiliikenteen Vuonislahdesta Kolille.

Kolin satama. Kuva: Jorma Siitonen

Ensimmäinen matkailumaja, Ylämaja, avattiin Ukko-Kolin huipun tuntumaan Suomen matkailijayhdistyksen toimesta vuonna 1896. Tuolloin raivattiin myös polku satamasta ylös majalle. Vuosittainen kävijämäärä ei vieraskirjojen mukaan ollut 500 matkailijaa suurempi. Valtion ostettua Kolin huippujen alueen alettiin matkailun mahdollisuuksia kehittää tehokkaammin. Satamasta nousevan polun varteen vuonna 1911 rakennettu Alamaja lisäsi matkailijoille tarjolla olevien petipaikkojen määrää.

Kasvukausi 1930-luvulla

Vuonna 1923 toteutetun selvityksen mukaan Koli oli maamme vierailluin matkailukohde. Maantie Kolin kylälle valmistui vuonna 1913 ja 1930-luvulla saatiin valmiiksi myös Ukko-Kolin nykyiselle parkkipaikalle kiemurteleva serpentiinitie. Teiden virkaa tuohon asti hoitaneet kinttu- ja kärrypolut jäivät retkeilijöiden talsittavaksi tai heinittymään.

1930-luvun alussa Ylämajaa laajennettiin ja se saatiin myös talvikäyttöön vuosikymmenen puolivälissä. Koli tarjosi myös laskettelunautintoja ensimmäisen rinteen avauduttua 1930-luvun lopulla. Vuosittainen kävijämäärä nousi jopa seitsemään tuhanteen.

Kesäisin Kolille tultiin ihailemaan maisemia ja retket ikuistettiin valokuviksi. Kolille tultiin varta vasten keräämään kaskiahojen mansikoita. Kävijöihin lukeutui etenkin nuorisoryhmiä sekä hää- ja kihlajaismatkalaisia.

Ylä- ja alamäkien jälkeen uusille urille

Sodan aikana ja 1950-luvulla matkailun kehittyminen Kolilla oli pysähdyksissä. 1960-luvulla saatiin kuitenkin uusi vaihde päälle ja matkailun lisääntyminen oli voimakasta ja suunnitelmat suuret. Ylämajaa laajennettiin hotellisiivellä 1967 ja varsinainen Ylämaja sai väistyä nykyisen hotellirakennuksen tieltä vuonna 1970. Hurjimmat suunnitelmat matkailun kehittymisestä kuitenkin osittain vesittyivät 1970-luvun lopun energiakriisin takia.

1980-luvun nousukaudella kyläläisillä ja muilla alueen matkailun kehittäjillä oli taas tuulta purjeissa ja investointeja tehtiin. Vuotuinen kävijämäärä nousi yli sataantuhanteen. Luonnonsuojelun ja matkailun ristiriidat nousivat kuitenkin esiin. Kansallispuiston perustamisen pelättiin heikentävän matkailuyrittämisen mahdollisuuksia. Vastapuoli ei uskonut tärkeiden elinympäristöjen, uhanalaisten lajien ja kansallismaiseman säilyvän ilman kansallispuiston perustamista. Monien vaiheiden jälkeen Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991.