Muinainen vuorijono

Kolin vaarat ovat muinaisen vuorijonon, Karelidien, jäänteitä. Karelidit muodostuivat lähes 2 miljardia vuotta sitten, kun mannerlaatat työntyivät vastakkain. Mullistuksessa syntyneet kovat kvartsiittikalliot ovat kestäneet jääkausien kulutusta ja rapautumista ympäristöään paremmin. Lue lisää Kolin geologiasta.

Jälkiä menneisyydestä

Vanhimmat Kolin kansallispuiston alueelta löydetyt ihmiselämän merkit ovat pyyntikuoppia, kivi-iskoksia ja ranta-asuinpaikkoja. Löydöt kertovat, että Kolilla on eletty metsästämällä ja keräilemällä jo kivikaudella (8000–1900 eaa.). Seuraavat ihmisjäljet ovat vasta 1600-luvulta jaa. Ne osoittavat, että Vuonislahdesta on käyty Kolilla metsästämässä ja kaskeamassa. Pysyvä asutus saapui nykyisen kansallispuiston alueelle vasta 1700-luvun puolivälissä.

Ihmisen muokkaama maisema

Kolin vanhimmat ahot ja pihapiirit ovat peräisin 1750-luvulta. Elanto saatiin tuolloin ympäröivästä luonnosta. Pellot raivattiin kaskeamalla; 1700-luvun lopulla kaskettiin vuosittain 1,5 hehtaaria taloa kohden. Lisäsärvintä hankittiin kalastamalla, metsästämällä ja karjanpidolla, ja karja laidunsi vapaasti metsissä. Asutus, kaskeaminen ja metsän käyttö avasivat laajoja näköaloja sittemmin kuuluisaksi tulleeseen kansallismaisemaan.

Eero Järnefeltin muistolaatta. Kuva: Tarja Martin.Taiteilijoiden sielunmaisema

Kolilla käytiin läpi 1800-luvun lähinnä Pielisen ja sataman kautta, siihen asti kun Kolin tie valmistui vuonna 1913. Varsinainen Kolin-matkailu käynnistyi Juhani Ahon käynnin ja hänen Koli-kirjoitustensa innoittamana. Aluksi kaikki vieraat majoittuivat kylän maatiloille, mutta 1890-luvulla Suomen Matkailijayhdistys alkoi hoitaa majoitustoimintaa Ylä- ja Alamajalla. Kolin maisemat ovat innoittaneet taitelijoita jo 150 vuoden ajan. Yhä vieläkin vaarat lumoavat niin taiteilijat kuin tavallisen vaeltajan.

Kolin kansallispuisto

  • Perustettu 1991
  • Pinta-ala 30 km²

Kolin kansallispuiston tunnus - kaskikoivikko

Kolin kansallispuiston tunnus on kaskikoivikko