Syrjäseudulla metsiä päästiin hakkaamaan, kun ensin rakennettiin miehistökämppä. Kämpässä sitten asuttiin savottakauden ajan eli yleensä koko talven yli. Varsinaisessa kodissa käytiin vain harvoina vapaa-aikoina, mutta monelle metsätyömiehelle kämppä oli se ihka oikea koti. Kodikkaammiksi savottakämpät alkoivat muuttua vasta 1950-luvulla.

Muistona menneistä savotoista ja savottamiesten kämppämajoituksesta on Koitajoen alueella vielä viisi rakennusta, joista Verkkoputaan autiotupa, Leimuukämppä (eli entinen Asumajoen autiotupa), Niemipuron autiotupa sekä Hanhikosken autiotupa ovat retkeilijöiden käytössä.

Hanhikosken autiotupa vuonna 2006. Kuva: Tarja Martin

Verkkoputaan autiotupa sijaitsee Koitajoen itärannalla. Autiotupa on Hackman & Co:n entinen saunarakennus vuodelta 1933. Samalla paikalla sijainnut päärakennus on siirretty pois.

Leimuukämppä sijaitsee rajavyöhykkeen vieressä Asumajoen etelärannalla. Kämppä oli alun perin vain tukikohta työmiehille, jotka merkitsivät kaadettavat puut leimamerkillä ennen savotan aloittamista. Vuodelta 1938 peräisin oleva rakennus kunnostettiin myöhemmin savottamiesten kämpäksi.

Niemipuron autiotupa sijaitsee puolestaan Koitajoen länsirannalla. Rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1955, ja muutettiin uitonkämpäksi. Niemipuron autiotupa on Kokkokankaan kämpän entinen saunarakennus. Hanhikoskella sijaitseva autiotupa on entinen Hoikan kämpän saunarakennus, joka muutettiin uitonkämpäksi 1970-luvulla.

Lisäksi vaatimattomampia muistoja metsätyöajalta on Tapion taipaleen varrella oleva Karanteeniputaan katos, joka on ollut uittomiesten ruokailupaikka.

Polvikosken savottakämppä

Autiotupien lisäksi Polvikoskella on entinen suurkämppä, jonka miehistökämppään on mahtunut aikoinaan 80 savottalaista yöpymään. Kämppä, savusauna ja talli valmistuivat vuonna 1944.

Miehistökämpän pinta-ala on yli 200 m² ja siinä on seitsemän huonetta. Kämppää uudistettiin monin tavoin 1950-luvulla: 1955 tuli sähköagrikaatti, 1958 muutettiin pärekatto peltiseksi ja 1957 valmistui moottorisahojen remonttihuone. Lisäksi pihamaalle rakennettiin vuonna 1954 hirsisauna sekä työjohdolle erillinen esikuntarakennus, jota kutsuttiin Teräväpääksi. Nykyisin esikuntarakennusta saunoineen vuokrataan matkailijoille. Sodan päätyttyä pihapiiriin rakennettiin myös talli 30 hevoselle, mutta nykyisin tallia ei enää ole. Polvikosken kämppä oli aikoinaan melkoisen edistyksellinen, sillä kämppään saatiin televisio jo vuonna 1965.

Jatkosodan aikana neuvostosotilaat majoittuivat kämppään. Tuolta ajalta ovat peräisin nyt jo umpeenkasvaneet poterot Polvikoskentien pohjoispuolella, Koitajoen itärannalla. Ilomantsin torjuntataisteluiden aikana kesällä 1944 suomalaiset etenivät Polvikoskelle. Kertoman mukaan tuolloin myös presidentti Mauno Koivisto yöpyi suurkämpässä.

Lisäsärvintä metsästämällä

Kruununmetsät olivat Ilomantsin metsästäjille antoisia riistamaita sekä turkiseläinten että lintujen pyytäjille. Vuodessa ilomantsilaiset saattoivat metsästää peräti 10 000 metsälintua, joita sitten vietiin muun muassa Pietariin. Vielä 1920-luvulla Ilomantsi oli niitä harvoja paikkoja Suomessa, jossa metsästys merkitsi merkittävää lisätienestiä toimeentuloon.

Vuoden 1934 metsästyslaki poisti valtion mailta vapaan metsästysoikeuden. Metsästyksestä tuli luvanvaraista ja sen valvontaa tehostettiin. Lopullinen isku Itä-Suomen tuottoisalle lintukaupalle oli metsäkanalintujen ansapyynnin kieltäminen. Metsästäminen ei kuitenkaan loppunut, vaan suurin osa paikallisista asukkaista metsästi luvatta. Toisen maailmansodan jälkeen metsästys kiellettiin kokonaan rajavyöhykkeellä, josta tuli siten riistan suoja-alue.

Lähde

  • Kokkonen Jukka: Villiä itää, kesytöntä länttä - Ylä-Koitajoen alueen ja Ilomantsin historiaa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A nro 152. 2005, s. 94.