Etelä-Pohjanmaan suurin keidassuo

Kauhaneva on Etelä-Pohjanmaan laajin kermikeidassuo. Luoteispuolellaan sijaitsevan Kampinkeitaan kanssa se muodostaa kansainvälisesti merkittävän suoalueen.

Kermikeidassuot ovat turpeen kasvun myötä ympäröivästä kivennäismaasta irtautuneita soita. Niiden keskusta on usein muutaman metrin laitoja korkeammalla. Keidassuon keskiosien vesi- ja ravinnetalous on pelkästään sadeveden varassa. Sadevedestä kasvit eivät juuri saa ravinteita, joten suon keskiosat ovat kasvillisuudeltaan karuja.

Kermejä, kuljuja ja allikoita

Keidassuon rakenteessa vuorottelevat kuivemmat mättäät eli kermit ja märät, upottavat painanteet eli kuljut tai avovetiset allikot. Kuivien kermien rahkasammaleen joukosta työntyy kitukasvuisia mäntyjä. Kermien välissä on laajoja vesiallikoita, joiden ympäristössä viihtyvät suolla asustavat linnut. Kirkasvetisiä avovesiallikoita on Kauhanevalla useita satoja.

Kermit ja kuljut. Kuva: Timo Halme ja Tuomo Häyrinen

Kauhanevalla on kolme keidaskeskusta, joissa keitaan keskiosan allikoiden ympärille asettuneet kermit muodostavat ympyröitä. Keitaiden ympärillä on upottava neva, joka etelässä laajenee valtaisaksi aapamaiseksi avosuoksi. Aapamaiset avosuot ovat keidassoita ravinteikkaampia, koska ne saavat ravinnelisäystä ympäröiviltä kivennäismailta kevättulvien aikaan.

Allikoiden linnut

Kevät on parasta lintujen tarkkailun aikaa ja silloin puiston luontotornista voi nähdä mm. kurkia ja laulujoutsenia, jotka kasvattavat poikasiaan allikoiden tuntumassa. Lisäksi suolla kulkiessa saa seurata harmaa- ja pikkulokkeja, keltavästäräkkejä ja kapustarintoja. Muita kansallispuistossa tavattavia lajeja ovat pikkukuovi, liro ja valkoviklo. Satunnaisesti Kauhalammilla voi nähdä mm. kuikan ja kaakkurin. Pohjankankaan puolella on kesäöinä äänessä kehrääjä.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston tunnuslaji on liro. Kuva: Antti Below

 

Suon reunoja ennallistetaan

Kauhanevalla suon reuna-alueet ojitettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyisin soita palautetaan hiljalleen luonnontilaan ennallistamalla (www.metsa.fi). Ennallistaminen tarkoittaa, että aikanaan kaivetut ojat tukitaan ja ojituksen jälkeen syntynyt puuston lisäkasvu poistetaan puita kaatamalla. Tavoitteena on nostaa suon vesipinta alkuperäiseen korkeuteensa ja poistaa puiden haihdutusta, jotta suolle saataisiin palaamaan sieltä osin hävinnyt suokasvillisuus.

Pohjankankaan harjuluontoa

Pohjankangas on osa Länsi-Suomen harjujaksoa, joka alkaa Hämeenkankaana ja jatkuu pohjoiseen kääntyvänä Pohjankankaana ulottuen aina Etelä-Pohjanmaan rajoille. Pohjankankaan metsät ovat karuja, kuivia mäntykankaita. Niiden pohjakerrosta vallitsevat poronjäkälät ja seinäsammal. Muita Pohjankankaan tunnuskasveja ovat kanerva, puolukka ja sianpuolukka.

Karulla ja valoisalla mäntykankaalla elelee mm. kehrääjä. Sen hypnoottinen hyrinä kuuluu valoisina kesäöinä, mutta itse lintua on vaikea päästä näkemään sen erinomaisen suojavärin takia. Kehrääjän hyrinään liittyy leppälinnun aamulaulu, joka kesäöisin saattaa alkaa jo keskiyöllä.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 57 km²

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston tunnus - liro

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston tunnus on liro