Vesi ja jää muovaavat maisemaa

Karoliinanportaiden murroslaakso on syntynyt jääkauden uurtamana. Jään liikkeet ja sulamisvedet ovat kovertaneet kaakko-luode -suuntaisen laakson siihen, missä kallioperä on ollut ympäristöä heikompi. Vastaavasti kestävämpää kiviainesta oleva kalliojyrkänne on säilynyt jääkausien mullistuksista huolimatta. Tällä hetkellä jyrkännettä kuluttaa eniten pakkasrapautuminen. Vesi pääsee kalliossa oleviin halkeamiin ja jäätyy pakkasella laajentuen ja samalla suurentaen halkeamaa. Kun tapahtumasarja jatkuu vuodesta toiseen, se irrottaa vähitellen kalliosta lohkareita. Karoliinanportaiden etelänpuoleisessa päässä kallioseinämä romahti pakkasrapautumisen vaikutuksesta vuonna 2003.

Talouskäyttöä ja luonnonmetsää

Naavainen kuusi. Kuva: Peetu Luodes.

Osa Karoliinanportaita ympäröivistä metsistä on talouskäytössä. Alueella on myös peltoja sekä merkkejä entisajan viljelyksistä. Näitä ovat esimerkiksi kivikasat, joihin on kerätty kiviä pelloilta. Myös kasvillisuudessa näkyvät ihmisen vaikutukset: entisillä viljelysalueilla rehottaa huopaohdaketta, ojakellukkaa ja karhunputkea.

Varsin luonnontilaista vanhaa metsää löytyy lähinnä kallioseinämän juurelta. Metsä on lehtomaista kangasta, jossa kasvaa mm. kuusta, nuokkuhelmikkää, metsäliekosammalta ja kevätlinnunhernettä. Kallioseinämän laella kasvaa karumpaa mäntymetsää.

Kansanparantaja Karoliina Raatikainen

Karoliinanportaat on saanut nimensä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa eläneen Karoliina Raatikaisen mukaan. Hän oli kuppari ja kansanparantaja, joka asui perheineen savupirtissä jyrkänteen takana. Karoliina kapusi kantamuksineen tuvalleen kaikkina vuodenaikoina vaikeakulkuista kallioseinämää pitkin käyttäen apunaan kivenkoloja ja rinteen juurakoita. Savutuvalle oli kallion päältä taivalta vielä kilometrin verran. Nykyisin savutupa on hävinnyt, eikä edes sen tarkka sijainti ole tiedossa.