Karkalin luonnonpuisto on tullut kuuluisaksi laajoista pähkinälehdoistaan ja näyttävistä lehmusmetsiköistään sekä harvinaisista kasveistaan. Alue on mukava pistäytymiskohde varsinkin keväisin, jolloin vuokot ja muut kevätkukat puhkeavat täyteen loistoonsa. Myöhemmin keväällä ja kesällä pähkinäpensaan lehtien puhjettua muodostavat pensaat paikoin katoksen polun ylle. Puistossa kannattaa bongailla myös lintuja. Alueen pesimälinnustoon kuuluu noin 40 lajia ja pesiviä pareja jopa tuhat.Pähkinäpensaita Karkalissa. Kuva: Katariina Hopponen

Suotuisat olosuhteet

Kuva: Katariina HopponenKarkalin luonnonpuisto sijaitsee syvälle Lohjanjärveen pistävän Karkalinniemen kärjessä. Jyrkkärantaisen Karkalinniemen rehevän ja monipuolisen lehtoluonnon perustana ovat suotuisa ilmasto sekä se, että alueen kallioperässä on runsaasti kalkkia. Niin ollen myös Karkalinniemen muilla suojelukohteilla, kuten Pitkänperänlahden alueella, kasvillisuus on rehevää. Luonnonpuiston lähistöllä on nähtävillä kalkkikivikallioita, ja Karkalinniemellä on Suomen suurin veden syövyttämä kalkkikiviluola, suojeltu Torholan luola. Ilmaston suotuisuus ilmenee Suomen pisimpänä kasvukautena ja suhteellisen suurena vuotuisena sademääränä.

Suomen eteläisimpään kasvillisuusvyöhykkeeseen eli ns. tammivyöhykkeeseen kuuluvasta Karkalin luonnonpuistosta on peräti 99 % metsää, josta suurin osa on rehevää lehtoa. Lehtometsien lisäksi luonnonpuistossa on myös 2 ha suota, yksi niitty sekä lukuisia kalliorinteitä ja rantakallioita

Tammivyöhykkeen kasvillisuutta esiintyy Suomessa Lohjanjärven ympäristön lisäksi ainoastaan Ahvenanmaalla ja kapeana kaistana etelärannikolla. Nämä lehdot joutuivat jo varhain asutuksen ja viljelyn piiriin, joten säilyneitä alueita on vain vähän. Karkali onkin mantereella säilyneistä lehtoalueista laajin.

Karkalin rehevä kasvillisuus

Keväisin kukkivat Karkalissa vuokot -sinivuokko, valkovuokko ja keltavuokko - peittäen maanpinnan tiiviinä mattona. Karkalissa kasvaa myös mm. käenkaali, lehtosinijuuri ja imikkä sekä pensaskasveista mm. taikinamarja ja lehtokuusama. Kaiken kaikkiaan Karkalissa esiintyy yhteensä 380 putkilokasvi- ja 210 sammallajia.
Rinteen peittävät vuokkomatot. Kuva: Katariina Hopponen

Karkalin alue on onneksemme tunnettu harvinaisista kasveistaan jo kauan. Muun muassa Elias Lönnrot on kerännyt näytteitä alueelta ensimmäistä suomenkielistä kasviota tehdessään 1800-luvulla. Luonnonpuistossa on tavattu esim. 11 eri kämmekkälajia, mm. harvinaiset punavalkku ja pesäjuuri.