Kakonsalo on rauhaisaa, sankkojen metsien kehystämien pienten lampien rikkomaa saloseutua. Alueella on myös paljon tasaista jäkäläpeitteistä puolukkakangasta. Kakonsalon maisemat ovatkin monipuoliset ja maasto on kumpuilevaa ja pienten kallioiden kuvioimaa. Pienen Kakonjärven tulentekopaikalta voi ihastella järven etelärannalla noin 180 metrin korkeuteen kohoavaa laakeaa Kakonvuorta.

Raatelamminsalon ja Haukiniemen vanhojen metsien suojelualueet ovat Kakonsalon parhainta antia. Suojelualueilta on tavattu Etelä-Suomen arvokkaimpia vanhojen metsien lajeja. Varsinaisia aarteita ovat uhanalaiset kovakuoriais- ja kääpälajit, jotka ovat riippuvaisia niin elävästä kuin kuolleesta haavasta. Uhanalaisista kasveista Kakonsalossa on nähty hirvenkelloa.

Raatelamminsalon aarnimetsää. Kuva: Katri Suhonen

Erityisesti Raatelamminsalossa on tiheää vanhaa metsää kalliorinteineen, mutta alueella on runsaasti myös nuoria metsiä. Kakonsalon taimikoita ja nuorta metsää on ennallistettu. Alueen metsien aiemmasta käytöstä muistuttaa vanha Raatelammen metsätyökämppä, joka on yksityiskäytössä.

Kakonsalon eläimet

Iltaisin voi nähdä liito-oravan lennollaan puusta puuhun vanhan metsän siimeksessä. Myös pohjoisessa yleisemmin viihtyvä kuukkeli pesii Kakonsalon metsissä. Lisäksi lahopuista ruokansa etsivät pohjantikka ja palokärki. Metsänaukeilla saalistamassa käyvät huuhkaja ja pikkulepinkäinen.

Ennallistaminen Kakonsalossa

Suurin osa alueen metsistä on kuusi- ja mäntyvaltaista taimikkoa tai nuorta kasvatusmetsää. Kakonsalossa on näissä nuorissa metsissä tehty ennallistamistöitä, joilla pyritään palauttamaan metsät luonnontilaisiksi. Ennallistaminen (www.metsa.fi) näkyy alueella monin tavoin.

Metsiä on ennallistettu eniten kaatamalla puita sekä lisäämällä lahopuuta ja polttamalla metsiä. Tavoitteena on lisätä lehtipuun, erityisesti haavan määrää. Haavantaimet ovat Kakonsalon runsaan hirvijoukon herkkua, minkä vuoksi haapojen kasvualueita on jouduttu aitaamaan. Haavat maistuvat myös alueella ahertaville majaville.

Metsiköitä polttamalla luodaan elinympäristöjä harvinaistuneille palanutta puuta vaativille eliölajeille. Tehokkaan palotorjunnan yleistyttyä tällaisista alueista on tullut erittäin harvinaisia. Metsää on poltettu esimerkiksi Pienen Kakonjärven länsirannalla. Metsänpolttoja jatketaan osana EU-rahoitteista valtakunnallista Paahde-LIFE -hanketta vuosina 2015-2020.Hyönteispyydys tien varrella on osa ennallistamiskokeita. Kuva: Katri Suhonen

Muhamäentien varressa on lahopuukoealoja, joissa haapapöllien yhteyteen on asetettu hyönteispyydyksiä. Näillä aloilla seurataan muun muassa haavalla elävän lajiston leviämistä paikasta toiseen. Kokeita jatketaan useamman vuoden ajan ja pyydykset ovat paikalla aina kesäaikaan. Myöhemmin pölleistä saatetaan myös tutkia, onko niihin muodostunut kääpiä.

Tuleva lahopuu on kaulattu kuolemaan pystyyn. Kuva: Katri Suhonen
 

Eri menetelmin on tuotettu myös maapuuta ja kuolevaa pystypuuta, millä osaltaan lisätään alueen monimuotoisuutta. Lisäksi alueen pieniä soita on ennallistettu ojia tukkimalla ja poistamalla puustoa, jolloin suokasvillisuus pääsee elpymään entiseen loistoonsa. Ennallistetuilla soilla tulee liikkua varoen, koska tukitut ojat voivat olla petollisia.