Juortanansalon - Lapinsuon soidensuojelualue on muodostettu vuonna 1988 perustetusta kaksiosaisesta soidensuojelualueesta ja siihen Ystävyyden puiston perustamisen yhteydessä liitetystä laajennusosasta. Pääosin suo- ja metsätyypit ovat verraten karuja, mutta paikoin, esimerkiksi purojen varsilla on rehevyyttä ja jopa lehtoja.

Metsäsirpaleita

Suurin osa metsistä on valtapuustoltaan vanhaa. Eri aikoina puuta on kuitenkin poistettu paikoin runsaasti ja metsäautoteiden lähistöllä on taimikoita. Vanhoista harsintahakkuista huolimatta metsät ovat luonnontilaisen kaltaisia. Suosaarekkeiden metsät ovat yleensä vanhoja kuusikoita.

Suosaarekkeiden metsät ovat yleensä vanhaa kuusikkoa. Kuva: Ari Meriruoko

Pieniä vesiä

Vesistöt ovat pieniä humuspitoisia suolampia ja latvapuroja. Suojelualueen eteläosassa on lähteisyyttä ja lähdepuroja. Järviä alueella ei ole.

Suuria soita

Juortanansalon - Lapinsuon alueen maapinta-alasta yli puolet on soita, jopa 59 %. Alueen suoluonto on monipuolista ja suot ovat valtaosin luonnontilaisia. Suot ovat avoimia tai puustoisia aapasoita, keidassoita, piensoita sekä lähdesoita. Alueella on myös karuhkoja nevoja, rämeitä ja korpia, mutta lettoja on hyvin vähän.

Juortanansalon Hanhisuo. Kuva: Risto Sauso

Isosuo on laaja avosuo, joka sisältää mm. Kainuulle ominaisia tasaisia luikkanevoja. Juortanansalon keskiosissa oleva Lokkisuo on vetinen ja rimpinen. Lapinsuo on laaja ja vetisyytensä takia vaikeakulkuinen. Valtasensuon luonnontilaiset nevat sijaitsevat koskemattomien kuusikoiden ympäröiminä kahden moreeniselänteen välissä.

Elämää soilla ja metsissä

Juortanansalon - Lapinsuon alueen Suomussalmen puoleinen osa kuuluu poronhoitoalueeseen. Kuhmon puolella puolestaan elää metsäpeura. Alueen halki pitkin kunnanrajaa kulkee peura-aita, jolla turvataan metsäpeuran rotupuhtautta. Lue lisää metsäpeuran rotupuhtauden turvaamisesta Suomen metsäpeurakannan hoitosuunitelmasta (www.mmm.fi).

Metsäpeura. Kuva: Risto Sauso

Suomalais-venäläisen Ystävyyden luonnonsuojelualueen tunnuksessa on kaksi metsäpeuraa, jotka kuvastavat kahden maan välistä ystävyyttä ja yhteistyötä luonnonsuojelun hyväksi. Metsäpeura on itseoikeutettu eläin tunnukseen, sillä yksi Ystävyyden luonnonsuojelualueen perustavoitteista on metsäpeuran ja sen elinympäristöjen suojelu.

Alueen muut nisäkäslajit ovat tyypillisiä metsä- ja erämaalajeja: pikkunisäkkäitä, jäniksiä, oravia sekä pien- ja suurpetoja. Linnustossa vanhojen metsien lajit ovat suhteellisen runsaita. Tyypillisiä ovat hippiäinen, puukiipijä, pohjantikka ja käpylinnut sekä varsin yleinen kuukkeli. Soilla viihtyvät mm. kurjet, liro ja piekana. Parhaimmat lintusuot ovat Suomussalmen puolella.

Suojelualueen laajentaminen

Vanhojen metsien suojeluohjelmassa Juortanansalon-Lapinsuon soidensuojelualuetta ehdotetaan laajennettavaksi vanhoilla metsillä ja luonnontilaisilla soilla. Laajennukset ovat pääasiassa rajausten tarkennuksia. Kun ympäristöministeriö on vahvistanut laajennusalueiden liittämisen Juortanansalon - Lapinsuon soidensuojelualueeseen, kasvaa koko alueen pinta-ala 5436 hehtaariin.

Juortanansalon - Lapinsuon soidensuojelualueella ennallistetaan

Ystävyyden puistoon kuuluvista luonnonsuojelualueista Elimyssalo, Lentua, Iso-Palonen - Maariansärkät ja Juortanansalo - Lapinsuo olivat mukana Life-rahoitteisessa hankkeessa Metsät ja suot Koillismaan ja Kainuun Vihreällä vyöhykkeellä (www.metsa.fi), jonka tarkoituksena oli ennallistaa mm. metsiä ja soita Kainuussa yhteensä 13 eri luonnonsuojelualueella. Juortanansalon soiden ja metsien ennallistamistyöt ajoittuvat hankkeen loppuvaiheeseen vuodelle 2008.