Mahtava Julunkiven siirtolohkare on alueen ehdoton nähtävyys, mutta jääkauden sulamisvedet ovat pyöritelleet muitakin, pienempiä lohkareita sinne tänne. Suurin osa alueesta on mäntyvaltaista vanhaa metsää. Alueelle ominaisia ovat myös kallioiset mäet.

Kapea polku luikertaa korkean kuusen vierestä. Polku vie vanhan metsän halki. Puiden alla metsänpohjaa peittää varvikko.

Siirtolohkareelle vievän polun varrella maisemat muuttuvat tiheään. Vuoden 2010 Asta-myrskyn jäljet näkyvät polun varrella. Kaatuneet puut on jätetty paikoilleen tuomaan monille uhanalaisillekin lajeille kaivattuja elinympäristöjä. Vähitellen puut lahoavat ja maatuvat.

Valoisien kalliomänniköiden jäkälärinteillä makoilee hopeakylkisiä keloja. Välillä polku mutkittelee kuusten kätköihin läpi rehevän mustikanvarvikon. Alueella on myös paljon puolukkaa.

Alueelle tyypillisiä ovat umpeenkasvavat pikkulammet. Julunkivellä on helppo havaita, kuinka lammesta aikojen saatossa syntyy suo.

Ilmassa on monenlaisia siiveniskuja: Pöllö voi suhahtaa pään ylitse metsän hämyssä tai perhonen kisailla aurinkoisessa varvikossa.