Itäisen Suomenlahden kansallispuisto sijaitsee sisäsaariston ulkopuolella. Puiston maisemaa hallitsevat saariryhmät, joissa on melko suuriakin metsäisiä saaria. Myös ulapan takana siintää suuria metsäisiä saaria, mutta ne ovat Suomen rajojen ulkopuolella.

Kuva: Harri Korkeamäki

Useimmat Itäisen Suomenlahden kansallispuiston saaret ovat etelärannikolle tyypillisiä jyrkkärantaisia, tyrskyjen pieksemiä metsättömiä kalliokareja. Saarien jyrkkyys johtuu siitä, että kallioperän jääkauden ja meren hioma, punaruskea rapakivigraniitti lohkeaa jyrkän kuutiomaisesti. Lohkareiden raoissa rehottaa tiivis pensaikko. Paikoin meri ja jäät ovat muotoilleet mukulakivistä ja somerikosta rantavalleja, joiden tasanteet kukkivat alkukesästä keltaisina. Tällaisella somerokentällä pesii usein suuri lapintiirayhdyskunta. Itäisen Suomenlahden jäät ovat harmaahylkeiden ja itämeren norpan tärkeää lisääntymisaluetta.

Talvista kauneutta. Kuva: Harri KorkeamäkiMetsäisten saarten kasvillisuus on yleensä matalaa ja harvaa kalliomännikköä, poronjäkäliä ja kallionrakoihin tarttuneita katajapensaita. Ulko-Tammion ja muiden isoimpien saarten sisäosissa on myös kuin yllättäen eteläisen reheviä lehtoja. Saarista rehevin on Ristisaari, kaunissaarelaisten entinen laidunsaari saarnilehtoineen, kukkaketoineen ja rantaniittyineen.

Kalliosaarille tuo vastapainon kahden kilometrin pituinen Pitkäviiri, merestä kohonnut pitkittäisharju. Sen hiekkarannat ja laajat rantamatalikot ovat vanhastaan olleet aurinkoisten kesäpäiväretkien kohteena.

Linnut

Riskilä. Kuva: Jari KostetItäisen Suomenlahden kansallispuisto on ennen muuta tunnettu merilinnustostaan. Alueella onkin runsaasti hyviä lintusaaria. Yleisimpiä vesilintuja ovat isokoskelo ja tukkasotka. Liikkumiselta rauhoitetuilla luodoilla saavat pesimärauhan vaateliaimmatkin avomeren linnut, kuten ruokki ja riskilä. Myös muualla Suomessa voimakkaasti taantunut pilkkasiipi pesii edelleen puistossa. Muita harvalukuisia merilintuja ovat muun muassa etelänkiisla, merihanhi ja luotokirvinen. Harvalukuinen ja mielenkiintoinen uusi pesimälaji kansallispuiston alueella on valkoposkihanhi.

Murtoveden alhainen suolapitoisuus rajoittaa monen lajin esiintymistä Itäisellä Suomenlahdella. Muun muassa Itämeren ylivoimainen valtalintu haahka on Itäisellä Suomenlahdella Itämeren läntisiin osiin verrattuna vähälukuinen, koska sen tärkein ravintokohde sinisimpukka esiintyy pienikokoisena ja harvalukuisena. Myös toinen Itämeren valtalaji, rakkolevä, elää puistossa äärirajoillaan.

Lintuharrastajan juhlaa on toukokuun loppu, kun sadattuhannet arktiset vesilinnut ja kahlaajat täyttävät taivaan reitillään kohti pohjoisia pesimäseutujaan. Runsaimpia muuttolintuja ovat alli, mustalintu, pilkkasiipi, valkoposkihanhi, sepelhanhi ja suosirri.

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 7 km²

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston tunnus - riskilä

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston tunnus on riskilä