Alkuperäinen majavamme, euroopanmajava, metsästettiin sukupuuttoon maassamme 1800-luvun puolivälissä. Sen turkki oli arvostettua kauppatavaraa ja majavan perärauhasen eritteestä, hausteesta, saatiin taianomaista lääkettä. Suomeen tuotiin 1930-luvulla euroopanmajavia Norjasta ja amerikanmajavia (ent. kanadanmajava) Kanadasta.

Majava Isojärvellä. Kuva: Pekka Koski

Isojärven kansallispuistossa ja sen ympäristössä asuvat majavat ovat amerikanmajavia. Ensimmäiset havainnot niistä tehtiin puiston alueella 1980-luvun lopulla, jolloin ne asuttivat itärajalla sijaitsevan Salmijärven. Salmijärveltä majavat levittäytyivät laajemmalle ja ovat pesineet 1990-luvulla mm. Kaatkorven puronotkelmassa, Kurkilammilla, Hevosjärvellä, Mutkalammilla ja muilla pienillä lammilla. Majavat ovatkin käyneet jättämässä jälkensä jo melkein jokaisen järven ja lammen rantametsiin. Vuoden 2000 jälkeen majavakanta on pienentynyt kansallispuiston alueella.

Majavat asuttivat Salmijärven uudelleen vuonna 2003. Majaville on luonteenomaista kiertää asuinalueelta toiselle. Ruoan loppuessa pesälammelta siirrytään vesistöä pitkin seuraavalle, kunnes joku sukupolvi mahdollisesti tulee takaisin lähtöpisteeseen sitten, kun ruokamaat siellä taas kukoistavat. Majava käyttää ravinnokseen lehtipuun kuorta ja lehtiä sekä vesikasveja ja niiden juuria. Patoamalla vesireittejä se ulottaa ruokamatkansa alkuperäistä rantaa laajemmalle alueelle. Vesi on majavan elementti ja vedessä sillä on harvoja vihollisia. Pesän oviaukko on veden alla, joten sinne kuljetaan sukeltamalla.

Isojärven kansallispuistossa on kuollut melko vähän metsää majavien aiheuttamien tulvien vuoksi, koska maasto on mäkistä ja maastokuviot pienimuotoisia. Majavan muokkaamasta maisemasta hyötyvät monet lajit. Muun muassa kolopesijöille syntyy hyviä pesäpuita, vesilintupoikueet löytävät ryteiköistä suojaisia paikkoja, hyönteismäärä lisääntyy ja kalat uivat syömään toukkia. Paikoitellen kansallispuiston reittejä on jouduttu linjaamaan uudestaan patojen takia, ja muutamissa kohdin majava on ottanut oikeudekseen käyttää osia pitkospuista omiin rakennelmiinsa.

Majavat liikkuvat ilta- ja yöaikaan. Majava on arka eläin, mutta kansallispuiston kanta on tottunut kulkijoihin. Hiljaisella odotuksella eläimen rakennuspuuhia, ruuanhakumatkoja tai painiotteluita pääsee näkemään. Majava on rauhallinen ja väistää ihmistä, mutta äärimmilleen ärsytettynä ja ahdistettuna sekin puolustaa pesäänsä ja poikasiaan.