Lemmenjoen vesireitti on vaativa. Se soveltuu myös perheille siinä tapauksessa, että perhe harrastaa vesiretkeilyä, ja pystyy sopeutumaan hankaliinkin olosuhteisiin. Sääolosuhteet matkan aikana ratkaisevat pitkälti sen, millaiseksi matka muodostuu. Esimerkiksi Paadarjärvi, Solojärvi ja Muddusjärven Leutolahti ovat selkävesinä alttiina myrskyille. Kun matka on pitkä, siihen voi mahtua monenlaista säätä. Ilma voi olla kylmä, mutta voi se olla helteinenkin. Voi sataa ja tuulla, mutta usein on tyventäkin. Sääsket ja mäkärät saattavat kiusata yöpymispaikoissa. Vesillä oltaessa niistä ei ole haittaa, ei ainakaan järvillä.

Reittiä ei ole merkitty

Kohtuulliset erätaidot ovat tarpeen, koska ostopalveluita ei ole juurikaan saatavilla, vaan ruoanlaitosta ja majoittumisesta on huolehdittava itse. Reitin järviosuuksilla joutuu suunnistamaan, joten kartanlukutaito on tarpeen. Koska reitin luonne vaihtelee paljon, ei ole oikein mitään kulkupeliä, joka soveltuisi joka etapille. Merikajakki lienee eri vaihtoehdoista paras. Reitin voi toki kulkea soutuveneelläkin, mutta se vaatii soutajalta hyvää kuntoa ja vahvaa selkää. Intiaanikanootilla matkaan lähtijä ottaa riskin. Varsinkin suuri Paadarjärvi on usein niin tuulinen, että sen ylitys kanootilla ei onnistu.

Muurahaisella on mahalasku mielessä. Kuva: Tapio TynysPaikalliset kulkevat tavallisimmin moottoriveneillä tai pitkillä ja kapeilla jokiveneillä. Huomattava on kuitenkin, että moottoriveneellä ei saa ajaa Lemmenjoen kansallispuistossa. Sen takia loppumatka Paadarjärven lounaispäästä alkaen on soudettava. Vain muutamalla matkailuyrittäjällä on lupa kuljettaa matkailijoita puiston sisällä moottoriveneillä. On myös huomattava, että Kettukosken vetotaival asettaa rajat moottoriveneen koolle.  

Useimpia reitin osuuksia voi kulkea kumpaakin suuntaan. Jos tarkoituksena on kulkea koko vesireitti Sikovuonosta Njurkulahteen, on matkalla sekä myötävirtaa että vastavirtaa ja pitkiä järviosuuksia.

Lähdettäessä liikkeelle Sikovuonosta on Leutolahden jälkeen edessä Kettujoki. Sillä on hiljainen myötävirta. Paadarjärven ylityksen jälkeen on melottava vastavirtaan. Virran voimakkuus Ala-Lemmenjoella ei ole suuri, mutta ei se ole ihan pienikään, joten nousu saattaa käydä voimille. Ennen Njurkulahden kylää on pitkähkö kivinen koski. Ainakin sen ohitse vene tai kanootti tulee vetää köydellä vasemmanpuoleista rantaa. Njurkulahden ja Kultahaminan välillä on kolme neljä lyhyttä ja matalaa nivaa, joissa jokea ylöspäin mentäessä joutuu ehkä turvautumaan köyteen. Alaspäin tultaessa nivat antavat vaihtelua matkantekoon kiidättäen venettä tai kanoottia mukavasti. Korkeusero koko matkalla Sikovuonosta Kultahaminaan on ainoastaan 9,6 metriä.

Kokemattomien ja kunnostaan epävarmojen kannattaa valita lyhyin reittivaihtoehto eli Njurkulahti – Kultahamina – Njurkulahti. Jos sen jälkeen on vielä aikaa ja halua jatkaa matkaa, voi laskea Ala-Lemmenjokea myötävirtaan Paadarjärvelle ja sieltä edelleen Solojärven veneluiskalle, jonne matkan voi päättää.