Ennen ihmistä

Hiidenportti on syntynyt maankuoren poimuttuessa. Myöhemmin jääkaudet muovasivat ja silottelivat sen pinnanmuotoja. Mannerjäätikön sulamisvedet muodostivat noin 10 000 vuotta sitten näille seuduille laajan Sotkamon jääjärven, joka aluksi purkautui Hiidenportin rotkon kautta kohti kaakkoa.

Jäätikköjokien lajittelemista maa-aineksista syntyi Porttijokilaakson molempiin päihin harjujaksot, joista luoteinen suuntautuu kohti Sotkamon taajama-aluetta ja kaakkoinen Pohjois-Karjalaan.

Korkeimmalla kohdalla pystysuora kallioseinämä kohoaa jopa 20 metrin korkeuteen. Rotkovajoama on noin kilometrin pituinen.

Ihmisen jälkiä

Hiidenportin salot, kuten muutkin erämaiset alueet, olivat pitkään kaukaisia riistamaita. Etäiset salomaat tarjosivat ihmisille myös pako- ja piilopaikkoja. Vanha tarina kertookin Hiidenportin löytymisestä vainolaisten aikaan.

Tervanpoltto oli 1700-luvulta aina 1900-luvulle saakka tärkeä elinkeino Kainuussa. Hiidenportin seudulla tervaa on poltettu ainakin Palolammella, jossa näkyy edelleenkin muutamia tervahaudan pohjia.

Ensimmäiset asukkaat tulivat Hiidenportin alueelle 1700-luvulla ja asettuivat asumaan Kovasinvaaralle. Kovasimen erämaatorpan asukkaat saivat elantonsa eränkäynnistä ja vähäisestä kaskiviljelystä sekä tervanpoltosta. 1900-luvun alkupuolella Kovasimen torppa oli kuuluisa kesäisistä Hiidentansseistaan, joihin kerääntyi väkeä ympäri Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa.

Hiidentansseja vietettiin heinäkuun ensimmäisen viikonlopun aikoihin, jolloin vaaralle kokoontui nuorta väkeä eri puolilta Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa. Seurustelulle ja tanssille oli sopiva aika lehdeksien teon ja heinänteon välissä. Tämä kesäjuhla, jossa juhlaväki huvitteli ja kävi katsomassa Hiidenporttia, kesti pari kolme päivää, joskus viikonkin. Vierailla oli omia eväitä mukanaan, mutta ennen pitkää talon emäntä äkkäsi ryhtyä tienaamaan kahvilanpidolla. Pontikkaakin maisteltiin. Suuria rähinöitä ei Kovasimen kesäjuhlissa tiettävästi koskaan syntynyt - avioon johtaneita kohtaamisia sitäkin enemmän.

Hiidentanssit päättyivät, kun talon viimeiset asukkaat möivät tilan valtiolle vuonna 1949. Kovasimen erämaatorpan rakennuksia ei enää ole, vaan entisestä asuinpaikasta kertovat vain kasvillisuuteen peittyvät kivijalat, umpeen kasvavat niityt ja lähiympäristön lehtipuuvaltaiset, rehevät ja monilajiset kaskimetsät.

Lähitalojen asukkaat niittivät puiston soilta heinää vielä 1900-luvulla. Heinä koottiin suoviin ja kuljetettiin vasta talvella taloihin. Suovanpohjia löytyy vielä ainakin Mustalamminsuolta ja Urposuonniityltä.

Porttijokea perattiin 1900-luvun alussa uittoa varten, joten joki ei ole täysin luonnontilainen, vaikka aika onkin jo enimmäkseen peittänyt uiton jäljet. Patorakennelmia näkyy vielä lampien rannoilla, mm. Kitulanlammen ja Pitkän-Portin alapuolella.

Salomaat suojeluun

Metsähallitus rauhoitti kansallispuiston ydinosan, Portinsalon, puistometsänä jo 1940-luvun alussa. Puistometsä muutettiin seuraavalla vuosikymmenellä aarnialueeksi, jota laajennettiin vuonna 1970. Keskeinen osa kansallispuistosta on kuulunut myös Peurajärven - Hiidenportin retkeilykalastusalueeseen.  

Hiidenportin kansallispuisto perustettiin vuonna 1982. Puistoon on sittemmin liitetty Palolammen ja Kovasinvaaran alueet. Aluetta ollaan jälleen laajentamassa: Kuusilammenkankaan, Lapamäen, Lakilehdon ja Porkkasalon liittäminen kansallispuistoon odottaa ympäristöministeriön päätöstä.

Alueen rikkaasta kulttuurihistoriasta kertoo myös esite Hiidenportti kautta aikain. Esitettä on saatavana Kuhmon luontokeskus Petolassa.

Hiidenportin kansallispuiston muinaisuudesta

Sotkamossa sijaitsevassa Hiidenportin kansallispuistossa, Posiolla sijaitsevassa Riisitunturin kansallispuistossa sekä Karitunturin soidensuojelualueella tehtiin arkeologisia inventointeja kesällä 2006. Aikaisemmin alueilta tunnettiin vain kaksi muinaisjäännöskohdetta - kulttipaikaksi määritelty Hiidenportin rotko ja kaksi pyyntikuoppaa Riisitunturin alueelta. Inventoinneissa alueilta löydettiin yhteensä 123 aiemmin tuntematonta muinaisjäännöskohdetta, joista 14 on esihistorialliselta ja 109 historialliselta ajalta.

Hiidenportin kansallispuistosta tunnettiin ennen inventointia ainoastaan yksi muinaisjäännökseksi luokiteltu kohde, Hiidenportti. Vuonna 2006 tehdyssä inventoinnissa uusia esihistoriaan ajoittuvia kohteita löytyi yhdeksän. Pyyntikuopat kertovat metsästyksestä ja kvartsilöytöpaikat todistavat ainakin lyhytaikaisesta asumisesta. Ihmisen toiminnasta alueella historiallisena aikana kertovat useat savotta- ja uittokulttuuriin, piilopirttiperinteeseen sekä tervanpolttoon liittyvät jäänteet. Savottatoiminta alkoi Hiidenportissa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, jolloin alueelle rakennettiin kaksi savottakämppää. Uittotoiminnasta on jäänyt runsaasti merkkejä muun muassa lukuisten kivettyjen uittoväylien ja uittopatojen jäänteiden muodossa.

Tervatalouden kukoistuskausi ei ulottunut Hiidenportin saloille erityisen voimaperäisenä. Kansallispuiston alueelta löytyy kyllä muutamia tervahautoja, mutta vaikeat kulkuyhteydet, pitkät etäisyydet ja laajojen mäntykankaiden puute eivät suosineet tervanpolttoa.

Jatkosodan aikana Hiidenportissa piileskeli lukuisia käpykaartilaisia, joiden väliaikaiset ahtaat piilopaikat sulautuivat maastoon lähes näkymättömiksi. Kansallispuiston alueella on varmuudella ainakin kahden piilopirtin jäänteet.
Hiidenportin ainoa pysyvä asuinpaikka oli 1700-luvun loppupuolella perustettu Kovasin -niminen erämaatalo, joka autioitui vuonna 1949. Kovasimen vanha asuinpaikka on valtakunnallisesti merkittävä perinnemaisema.

Hiidenportin tarina

Vanha tarina kertoo Hiidenportin löytymisestä näin:  

Oli vainon aikaa, jolloin viholliset olivat rakentaneet piilopirttinsä Porkkasalon laitaan. Sieltä pitäen he ryöstelivät lähikyliä. Kerran he ryöstivät 15-vuotiaan sotkamolaisen tytön, jonka he veivät mökkiinsä vanhemman naisen apulaiseksi laittamaan ryöstäjille ruokaa ja pitämään taloutta yllä. Tytöllä oli tietysti suuri hätä ja ikävä kotiin. Kerran hän keksi kysyä vanhemmalta emännältä, missä päin on Oulu? Siihen nainen vastasi, että aurinko nousee Venäjältä ja laskee Ouluun. Tyttö painoi tämän mieleensä. 

Kuva: Ari Meriruoko

Tuli kuulas kevätyö, jolloin tyttö varasti kengät ja pakeni auringonlaskun suuntaan. Hän tuli jylhälle rotkolle ja häntä pelotti. Kuitenkin hän kulki rotkoa myöten ja kun hän vihdoin pääsi kotiin, hän kertoi, missä vainolaisten piilopirtti on ja kertoi pelottavasta rotkostakin.   

Heti herätettiin kylän miehet ja jo samana yönä miehet lähtivät kostoretkelle. Tytön jälkiä seuraten he löysivät helposti rotkon, kulkivat sen halki ja tulivat piilopirtille, jossa he ensimmäiseksi panivat oven lukkoon ja ikkunaluukut kiinni ja tuikkasivat mökin tuleen. Vihollisen päällikkö onnistui savuräppänän kautta pakenemaan lähimetsikköön, mutta se huomattiin ja hänet otettiin kiinni, tapettiin ja hukutettiin lampeen. Siksikö lienevät lammet niin tummasilmäisiä?

Hiidenportin nimen alkuperä

Tarinan mukaan Sotkamon Vuokatinvaaralla muinoin asunut Hiisi kuunteli kauhulla kristinopin mukana tullutta kirkonkellojen soittoa. Hiisi heitti kirkkoa kahdesti isolla kivellä, mutta ei jaksanut toimittaa terveisiään perille asti. Pettyneenä hän keräsi karjansa - sudet, karhut, ahmat ja ilvekset - ja asettui Hiidenportin saloille. Vanhan kansan mukaan rotkonpohjan tummat, pyöreät lammet ovat pelottavasti mulkoilevia Hiiden silmiä.

Hiidenportin kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 45 km²

Hiidenportin kansallispuiston tunnus on lapinpöllö

Hiidenportin kansallispuiston tunnus on lapinpöllö