Hetan luonnon ainutlaatuisuuden ymmärtää parhaiten, kun maisemaa ihailee Jyppyrävaaran laella sijaitsevalta näköalapaikalta. Kylä ja sitä ympäröivä tunturimaisema yllättävät kauneudellaan kerta toisensa jälkeen. Itse Jyppyrävaara on mäntyvaltaista kangasmetsää, jolle ilmettä antavat koivujen lisäksi myös haavat ja pihlajat. Alueella kasvaa vain muutama yksittäinen kuusi, sillä kuusen metsänraja kulkee parikymmentä kilometriä etelämpänä.

Jyppyrältä näkee Ounastuntureiden Pyhäkerolle. Kuva: Juha Kalaoja

Pallas-Ounastunturin tunturiketjun ja Hetan kylän väliin jää Ounasjärvi, josta saa alkunsa Ounasjoki, yksi Lapin pisimmistä vapaana virtaavista joista. Pieni kannas Ounasjärven länsipäässä erottaa Ounasjärven Muotkajärvestä. Nämä kaksi pitkänomaista järveä muodostavat yhdessä miltei 20 km pitkän kapean järvialueen Hetta - Muotkajärvi -tien varrelle.

Hetan eläimiä

Enontekiön kirkonkylässä Hetassa ja sen lähiympäristössä luonto on koko ajan lähellä. Hetan lähialueella sijaitsevista lintutorneista käsin voi tutustua alueen runsaslukuiseen linnustoon. Alueen nisäkkäistä näkyvimpiä ovat porojen ohella oravat, metsäjänikset ja ketut. Hirviä liikkuu alueella jonkin verran ja kiinnostava tuttavuus Hetassa on metsäkauris, jonka kanta on talviruokinnan ansiosta lisääntynyt.

Myös saukko, kärppä, lumikko, näätä, minkki ja piisami sekä monet myyrät ja päästäiset viihtyvät alueella. Hyvinä sopulivuosina voi Ounastunturissa törmätä tunturisopuliinkin, mutta esim. karhun, ahman, suden, ilveksen tai sukupuuton partaalle vähentyneen naalin näkeminen vaatii jo melkoista tuuria. Sammakko ja sisilisko kuuluvat nekin alueen lajistoon, mutta kyitä ei Hetan ympäristössä tarvitse pelätä, sillä maamme pohjoisimmat käärmeet jäävät Pallas-Yllästunturin kansallispuiston puolelle Hannukurun-Pahakurun maisemiin.

Ruohokanukan marjat eivät ole syötäviä. Kuva: Maarit Kyöstilä

Marjat ja sienet

Loppukesästä kypsyvät marjat ja sienet. Runsaana kasvavan mustikan lisäksi Hetan alueelta voi saada marjasangon täytteeksi myös puolukkaa, variksenmarjaa sekä lakkaa eli hillaa. Loppusyksystä tarkkasilmäinen kulkija voi onnistua löytämään myös karpaloita. Kangastatit, isohaperot, punikkitatit sekä erilaiset rouskut esiintyvät normaalina syksynä runsaina Jyppyrän alueella.

Runsaslukuinen linnusto - talitiaisesta mehilässyöjiin

Hetan ympäristön luonto on erittäin monipuolinen, sillä alueelta löytyy vanhojen mäntymetsien ohella karuja ja reheviä järviä, laajoja soita ja puhdasta tunturiluontoa. Huhti-toukokuun vaihteessa voi retkensä suunnata Yrjö Kokko -lintutornille (www.tosilappi.fi), jonne saapuvat ensimmäiset joutsenet, sorsat ja hanhet. Myös lintulaudoilla on tuohon aikaan vipinää monien muuttolintujen kuten pulmusten, urpiaisten ja järripeippojen saapuessa talvilintujemme seuraksi.

Yrjö Kokko -lintutorni. Kuva: Maarit Kyöstilä

Jäidenlähtöaikana kannattaa lintuharrastajan kiiruhtaa kohti Sotkajärven lintutornia (www.tosilappi.fi). Sotkajärvellä on havaittu mm. lähes kaikki maassamme pesivät ja säännöllisesti läpimuuttavat vesilintulajit ja useita harvinaisuuksiakin aina amerikanhaapanaa ja kuparisorsaa myöten.

Toukokuun lopulla lintuja onkin sitten jo lähes kaikkialla ja kesäaikana linturetket kannattaa suunnata  Enontekiön erämaihin tai vaikkapa Hetan eteläpuolella kohoavalle Pyhäkerolle, josta löytyvät monet tunturilinnut kuten kiirunat, keräkurmitsat, tunturikihut ja lapinsirkut. Hetan kylällä kesäaamun konsertin pääsolisteja ovat mm. leppälinnut, kirjosiepot, pajulinnut, käet ja järripeipot, mutta paikoitellen voi päästä kuulemaan myös Lapin satakielen eli sinirinnan taiturimaista laulua.

Joutsenet. Kuva: Tapio Huttunen

Talven lähestyessä ja matalien järvien jäätyessä kannattaa keskittyä kiikaroimaan Ounasjärven viimeisiä sulapaikkoja. Yrjö Kokko kirjoitti aikoinaan mm. Ounasjärven telkistä, alleista ja uiveloista, mutta hyvällä tuurilla voi järveltä löytää tavallisten vesilintujen ohella jopa pikku-uikun tai merimetson. Myös Ounas- ja Periläjärven välinen Periläkoski on mielenkiintoinen lintukohde. Kosken rantakivikossa on nähty hiippailemassa Suomen pohjoisin luhtakana koskikarojen seurana.

Hetan linnustossa riittääkin yllätyksiä ympäri vuoden. Harvinaisimpia kylällä havaittuja lintuja ovat mehiläissyöjät, isokihu, pikkutuulihaukka ja ruostesiipirastas.

Mustalinnut. Kuva: Markus Varesvuo

Jäämeren läheisyys tuo sekin omaa yllätyksellisyyttään alueen linnustoon. Niinpä Hetassa havaittujen lajien listalta löytyvät myös mm. myrskylintu ja pikkuruokki. Myös pimeimmän kaamoksen aikaan löytyy alueelta elämää. Kirkonkylän läpi kulkevalla kolmesti talvessa tutkitulla talvilintulaskentareitillä on havaittu vuosina 2002 - 2005 yhteensä 22 lintulajia. Reitin runsaslukuisimmat lajit ovat olleet varpunen, talitiainen, harakka, viherpeippo ja punatulkku. Lapin lajeista esim. riekko, kuukkeli ja lapintiainen kuuluvat toki nekin Hetan säännölliseen talvilinnustoon. Taajama-alueella talvehtivat harvalukuisina myös varis, hömö- ja sinitiainen, närhi ja keltasirkku.