Kalliot ja rotkot

Helvetinjärven kansallispuiston erikoisuuksia ovat kaksi rotkolaaksoa, jotka ovat syntyneet 150 - 200 miljoonaa vuotta sitten maankuoren halkeamien ja siirrosten seurauksena. Ison Helvetinjärven koillisosassa sijaitseva Helvetinkolu on alueen tunnetuin rotko. Se on kapea, leveydeltään vain parimetrinen sola, joka laskee jyrkästi järven rantaan.

Helvetinkolua pohjoisempaan, syvempään siirroslinjaan on muodostunut kapeiden ja jyrkkärantaisten rotkojärvien jono: Iso Helvetinjärvi, Pitkä Helvetinjärvi, Luomajärvi ja Kovero. Kalliojyrkänteet kohoavat korkeimmillaan 180 - 210 metriä merenpinnan yläpuolelle. Monin paikoin jyrkänteet nousevat pystysuorina seinäminä kymmenien metrien korkeuteen järvien vedenpinnantasosta.

Koverojärven upeat kalliot. Kuva: Timo Nieminen

Monenmoista kalliotonttia

Helvetinjärven kallioluonto on runsasta ja monipuolista, joista parhaimmat palat esiintyvät Helvetinkolun pohjoispuolelle syntyneiden rotkojärvien ympäristöissä. Kallioiden lakiosissa, jyrkänteillä, kalliohyllyillä ja -raoissa, tyviosissa sekä onkaloissa asustaa oma tyypillinen kasvilajistonsa. Pinnanmuotojen lisäksi lajivalikoimaa säätelee ilmansuunta, valoisuus ja varjoisuus, kallion suojaus, kivilaji sekä valumavedet. On siis ilmeistä, etteivät hyvin laajat samojen lajien esiintymät valtaa koko kallioita, vaan erilaisia kasviyhdyskuntia kasvaa vieri vieressä. Lajimäärä voisi kuitenkin olla suurempikin, mutta Helvetinjärven kallioiden niukkaravinteisuus ei riitä monelle vaateliaalle lajille.

Tyypillinen näky Helvetinjärven kallioiden lakiosilla ovat karut poronjäkälä- ja varvikkokalliot. Hintelämmät harmaa- ja valkoporonjäkälät vievät tilaa pullealta palleroporonjäkäläserkultaan, mutta sekaan mahtuvat vielä tutut mustikka ja puolukka sekä joitakin sammalia, kuten kynsisammal ja seinäsammal. Rouhean jäkälämaton piikkistä pintaa on mukava katsella, ja samalla kunnioittaa sen haurasta rakennetta kiertämällä esiintymät.

Helvetinkolun sammalseinä. Kuva: Johanna Väkeväinen
 

Kallionjyrkänteillä valtaa pitävät toiset lajit. Aurinkoisilla seinämillä päivää paistattelevat kalliokarveet ja rupijäkälät. Kuukausienkaan kuivuus ei rupijäkälää hetkauta, sillä sen ottaa tehokkaasti tarvitsemansa veden aamutuntien kosteudesta. Aivan keskenään jäkälät eivät kuitenkaan hellepaikkaa valloita, sillä paljaan kalliopinnan lisäksi aurinkojyrkänteillä kiipeilee mm. kalliokarstasammal. Jyrkänteiden varjopuolella, kuusikoiden kätköissä tarkenee vielä kiviturkkisammal ystävineen, mutta jäkäliä siellä on niukasti.

Pääasiassa varjojyrkänteillä esiintyy myös ns. sammalvaluntaa, joissa sammalpeite kasvaa alaspäin kalliopintoja tai -räystäitä pitkin ja voi irrota laajoina laikkuina alustastaan. Sammalvaluntoja muodostavat kerros-, kynsi- sekä rahkasammaleet. Jyrkänteiden kalliorakojen yleisin sammal on herkullisen kuuloinen kallio-omenasammal.

Linnut

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

Helvetinjärven kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 50 km²

Helvetinjärven kansallispuiston tunnus - Helvetinkolu

Helvetinjärven kansallispuiston tunnus on Helvetinkolu.