Marja- ja sienimetsässä kulkeminen on jalokivi eri hyötyliikuntamuotojen joukossa. Kesäisen ja syksyisen luonnon tarkkailu antaa paljon ihasteltavaa eri aisteille, ja kävely vaihtelevassa maastossa ylläpitää kuntoa, ellei jopa kohota sitä. Kotiin tuomisina on kaiken lisäksi jotain konkreettistakin: muutama ämpärillinen kauniin punaisia puolukoita tai sieniä keittoon, piirakkaan ja suolattavaksi.
Marjastus ja sienestys sopivat harrastukseksi kaikenikäisille. Marjastaa ja sienestää voi yksin luonnonrauhasta nauttien. Tai metsään voi lähteä porukalla, jolloin hauskan yhdessäolon lisäksi vanhempi väki voi välittää nuoremmilleen tärkeitä arvoja ja perinteitä: luonnontuntemusta, ekologista elämäntapaa ja vaikkapa suvun suussa sulavimman marjapiirakan reseptin.
Marjat ja sienet ovat hyvin puhdasta ja terveellistä, vitamiini- ja kivennäisainepitoista ruokaa. Tiesitkö, että hillassa eli lakassa eli suomuuraimessa on kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa? Metsän antimet ovat lähiruokaa ja luomutuotteita parhaimmillaan.
Marjastus ja sienestys ovat jokamiehenoikeuksia siinä missä luonnossa liikkuminenkin. Suurimmassa osassa Metsähallituksen hallinnoimia alueita marjastus ja sienestys ovat sallittuja harrastusmuotoja, mutta erilaiset suojelualueet ovat poikkeuksia. Luonnonpuistoissa marjastus ja sienestys ovat kiellettyä, ja kansallispuistojen järjestyssäännöissä voi olla rajoituksia.
Teiden läheisyydestä ei pidä kerätä marjoja ja sieniä liikenteen raskasmetallilaskeuman vuoksi. Hyvää tapaa noudattaen on myös pysyttävä riittävän kaukana asumuksista.
Muutama sana turvallisuudesta
Sienestyksen perussääntö on, että syötäväksi poimitaan vain tunnistettuja ruokasieniä. Yleisimmät myrkkysienet on myös syytä tuntea, jotta tietää mitkä sienet hylätään metsään. Harrastuksen voi aloittaa yhdessä kokeneen sienestäjän kanssa tai osallistumalla opastetulle sieniretkelle. Kun opettelee tunnistamaan muutaman uuden sienilajin satokaudessaan, kasvaa kerättävien lajien määrä kuin huomaamatta. Sienien esikäsittelyssä ja sieniruokien valmistuksessa on lajikohtaisia ohjeita, jotka on syytä tuntea.
Yleisimpien satoisten marjojemme – hillan, mustikan, karpalon, puolukan, vadelman ja variksenmarjan - tunnistaminen on helppoa eikä niillä ole myrkyllisiä näköislajeja.
Asianmukaiset varusteet
Sienet kerätään mieluiten ilmavaan, punottuun koriin. Eri lajeille on hyvä olla omat keruuastiansa. Sieniveitsellä on kätevä puhdistaa sienet mullasta ja metsän roskista sekä leikata mahdolliset huonot osat pois. Sienioppaasta voi varmistaa tekemänsä lajimäärityksen.
Marjastus ei ole vastaavassa määrin välineurheilua – keruuastiaksi sopivat monenlaiset kipot, kulhot ja sangot.
Kartta ja kompassi tai vaihtoehtoisesti GPS-laite kuuluvat metsäretken vakiovarusteisiin. Eksymisen vaara on sitä suurempi, mitä innokkaammin esimerkiksi hillan poimija pyörähtelee marjoja notkuvilla suomättäillä ympäristöään havainnoimatta. Säänmukainen vaatetus on tärkeää. Ja kunnon eväät kruunaavat tietysti retken kuin retken.
Linkit