Kumisevia männiköitä

Etelä-Sydänmaan alue on Reisjärven kunnan takamaita, syrjässä asutuksesta ja viljelyalueista. Maisemat ovat hyvin kivisiä ja lohkareisia. Maankamara onkin kivimoreenia, joka on antanut edellytykset vain eränkäynnille, kalastukselle ja muille luontaiselinkeinoille.
Metsät ovat pääosin männiköitä. Vaikka ne ovat osin olleet talouskäytössä on Etelä-Sydänmaalla säilynyt myös vanhoja luonnonmetsiä, joissa on runsaasti keloja ja ikimäntyjä. Etelä-Sydänmaan metsissä viihtyvät monet uhanalaiset tai harvinaiset sienilajit. Vanhoista maapuista voi löytää esimerkiksi sirppi- tai riekonkäävän. Vanhan metsän alueita löytyy retkeilyreitin varrelta mm. Kuivajärven ja Raatejärven eteläpuolilta.

Tummasilmäisiä lummelampia

Etelä-Sydänmaan metsä- ja suomaisemaan kuuluvat useat pienet lammet ja järvet, joissa keskikesällä kukkii sadoittain lumpeita. Yleisen isolumpeen lisäksi Etelä-Sydänmaan järvistä on löydetty myös harvinaisempaa, pienikukkaisempaa suomenlummetta.

Etelä-Sydänmaan pienet lammet ovat keskikesällä valkoisenaan lumpeenkukista. Kuva: Päivi Virnes

Suomenselän suot

Lukuisat pienialaiset suot ovat Suomenselälle tyypillisesti karuja, mäntyä kasvavia rämeitä tai puuttomia nevoja. Yleisimpiä rämeitä ovat kangas-, tupasvilla- ja sararämeet. Vetiset rimpinevat ovat kohtalaisen yleisiä. Rehevämmät suot ovat pienialaisia ruoho- ja heinäkorpia tai nevakorpia. Ympäristöstään edukseen erottuvat muutamat kivikkoiset luhtapaikat sekä Mustanjärven itäpuolen suoalue, jossa on ravinteista rimpinevaa. Soilta voi tarkkasilmäinen kulkija löytää pikkuruisen, kalvaanvihreän orkidean, suovalkun. Samaan lajiryhmään kuuluu myös rehevämpien soiden purppurakukkainen punakämmekkä, jonka keskikesän aikaan yllättävän usein tapaa Etelä-Sydänmaan soilla.
 

Salomaan asukkaita

Lintulajisto on runsas. Tavanomaisemmat kanalinnut riekko ja teeri ovat Etelä-Sydänmaalla kohtalaisen yleisiä, mutta suojelualueen rikkoontumaton metsämaisema on myös metsolle mieluista elinympäristöä. Vanhojen männiköiden tyypillinen tikkalaji palokärki pärryyttelee kelojen kylkiä. Kuusten rungoilla rapistelee taas vaimeampiääninen pohjantikka. Hiljaisella erämaalammella voi kuulla myös kaakkurin ja kuikan haikeat huudot. Etelä-Sydänmaa on myös isojen pöllöjen valtakuntaa. Siellä elävät huuhkaja, suopöllö ja viirupöllö.

Metsäpeuroja. Kuva: Ulla Poukkanen / Luontokuva-arkisto

Hyvällä onnella saattaa vastaan tallustella pitkäsääristä poroa muistuttava metsäpeura, josta on saanut nimensä alueen halki kulkeva Peuran polku -retkeilyreitti.