Tervametsiä

Suomenselän vedenjakajan metsä- ja suoalueet olivat rannikkoseutujen kuntien nautinta-aluetta, yhteiskäytössä olleita metsiä. Lähialueiden asukkaat hyödynsivät metsiä eränkäyntiin, kalastukseen, tervanpolttoon ja hankkivat sieltä tarvepuunsa. Pitkien matkojen takana, sydänmaiden järvirannoilla ja soilla olivat niityt, joilta saatiin karjalle lisärehua.
Etelä-Sydänmaan metsät ovat monin paikoin palon jälkeen kehittyneitä, mistä kertovat palokorot mäntyjen tyvillä. Alueen melko kuivat ja kiviset kankaat ovat voineet syttyä luontaisesti usein palamaan. Toisaalta ihmisen läsnäolo on saattanut aiheuttaa paloja, sillä Reisjärven takamailta tiedetään viedyn paljon tervaa vielä 1800-luvun lopullakin. Tervaa poltettiin tervahaudoissa pystyyn kolotuista pihkoittuneista puista, joita on vieläkin nähtävillä Etelä-Sydänmaan kankailla. Myöhemmin tervaa poltettiin myös muuratuissa hyteissä. Hyteissä käytettiin pienempää puuta eikä hyttipoltto kuluttanut metsiä siinä määrin kuin koloaminen.

Muisto korvenraivaajasta

Reisjärvellä, kuten muuallakin Pohjanmaalla, tehtiin valtiovallan tuen turvin järvenlaskuja niittymaan lisäämiseksi. Rintamailla laskut onnistuivat ja vaikuttivat merkittävästi maanviljelyksen kehittymiseen. Aina eivät yritykset onnistuneet, esimerkki on nähtävillä Etelä-Sydänmaalla Ison Kotajärven ja Kuivajärven välisellä kannaksella. Kirves-Heikki, Reisjärven Mäntyperällä asunut tilallinen ryhtyi 1800-luvun loppuvuosina yrittämään mahdotonta urakkaa. Heikki kaivoi vuosikausia kanavaa laskeakseen Iso-Kotajärven vedet ja tehdäkseen peltoa järvenpohjasta. Yritys jäi kesken, eikä Iso-Kotajärvestä sorapohjaisena järvenä olisi niittymaata tullutkaan. Käsin kaivettu 65 m pitkä kanava on vieläkin hyvin nähtävillä.

Metsän turvassa

Reisjärven erämaa-alueet ja niiden nautintaoikeudet aiheuttivat usein kiistoja. Sotien aikana, kuten isonvihan (1713-1721) aikaan, takamaiden metsät olivat kylien asukkaille turvapaikka. Sinne rakennettiin piilopirttejä, joissa voitiin odotella jopa vuosia tilanteen rauhoittumista. Iso-Kotajärven ja Pikku-Kotajärven välisellä kankaalla on vielä nähtävillä kiviset rauniot, "Ryssä-Matti" oli asustellut korsussaan pakoillessaan sotaan joutumista.