Kalliomaat ja rehevät lehdot

Vastakohtien Etelä-Konnevedellä aava järviluonto kohtaa pohjoissavolaiset vuorimaat ja karujen kalliorantojen taakse kätkeytyy sisämaan vehreitä lehtoja. Kansallispuiston laaja mannerosa järven itärannalla on todellista vuorimaata, jossa vuorottelevat rehevät lehtonotkelmat ja jyrkkärinteiset, jäkälän ja kilpikaarnaisten mäntyjen koristamat kallionlaet. Enonniemen kolme huippua, Kalajanvuori, Loukkuvuori ja Kituvuori, tarjoavat vaihtelevan maaston myös haastetta kaipaaville retkeilijöille. Vuorimaaston yksi erikoisuus on alueellisesti uhanalainen pahtarikko, jonka yleensä löytää Lapin tuntureilta.

Jättiläishaavat ovat nimensä veroisia. Kuva: Hanna Aho

Rinteiden suojissa on säilynyt vanhoja luonnonmetsiä, joiden valtavat, kaarnarunkoiset haavat tarjoavat elintilaa monille uhanalaisille lajeille. Vanhojen metsien kätköissä asustelevat muun muassa karhu, ilves, liito-orava, pohjantikka ja kirjava joukko uhanalaisia lahopuuhyönteisiä. Kalliojyrkänteitä ja puiden runkoja koristavat käävät, jäkälät ja sammalet. Puiston kallioperässä on paikoittain myös emäksisiä kivilajeja, joiden ansiosta Enonniemessä sekä monessa saaressa on lehtoja, joissa kasvaa raitaa, haapaa, suuria lehmuksia ja muuta vaateliasta lehtolajistoa.

Etelä-Konnevesi - kansallispuiston lainehtiva sydän

Kansallispuistoa ympäröivä eteläinen Konnevesi on säännöstelemättömän Rautalammin reitin kirkasvetinen keskusjärvi. Sen viileät vedet ovat laadultaan erinomaiset ja luonnontilaisen järvitaimenen tärkeimpiä elinalueita Etelä-Suomessa. Järven tunnettu syvin kohtaa syöksyy 57 metrin syvyyteen. Etelä-Konneveden alueen kallioperä on ikivanhaa ja aikojen saatossa erilaiset murtumat, vajoamat ja siirrokset ovat luoneet järvelle ominaisen repaleisen rantaviivan niemineen ja pitkine lahtineen. Järveä täplittävät sadat saaret ja luodot. 

Etelä-Konneveden avaruutta. Kuva: Jouni Lehmonen

Etelä-Konnevettä reunustavat molemmin puolin vapaana virtaavat kosket: idässä Konnekoski ja lännessä Siikakoski. Järvi on merkittävä pesimä- ja levähdysalue vesilinnuille. Tutustu Etelä-Konneveteen vesillä liikkuen, luontoa tarkkaillen tai kalastuksen merkeissä! Iso-Pyysalon saarelta löydät järven tunnetuimman hiekkarannan kesäpäivien iloksi.

The beach on Iso-Pyysalo island. Photo: Jere Ekosaari

Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnuslaji on kalasääski 

Tämä suuri petolintu, toiselta nimeltään sääksi, on levinnyt koko Suomeen. Se talvehtii Afrikassa ja palaa paikkauskollisena pesälleen huhtikuussa järvien vapautuessa jäistä. Lintu käyttää ravintonaan lähes yksinomaan kalaa. Se syöksyy veteen jalat ja pää edellä ja nappaa kalan kynsiinsä. 

Kalasääsket pariutuvat eliniäksi ja rakentavat pesäkseen suuren risulinnan yleensä männyn latvaan. Pesäpaikalle tulee olla esteetön pääsy ja sieltä hyvä näkyvyys ympäristöön. Lisäksi puun tulee olla hyvin vankka, sillä vuosien saatossa pesälle voi kertyä useita satoja kiloja painoa. Sopivien pesäpaikkojen vähäisyys on ongelma sääksille. Sääksen pesäpuu onkin aina rauhoitettu. Etelä-Konneveden alueelle on asennettu tekopesiä ja niissä on lisäännytty menestyksekkäästi. Etelä-Konneveden alueella lajin kanta onkin keskisen Suomen tihein, jopa parikymmentä paria. 
 
Kalasääski. Kuva: Markus Sirkka

Historian havinaa ympäri puistoa

Rautalammin reitti on ollut merkittävä vesiväylä jo esihistoriallisella ajalla. Vielä nykyäänkin se on yksi harvoista säännöstelemättömistä pitkistä vesireiteistämme. Reitti saa alkunsa Pohjois-Savon pieniltä soilta ja lammilta ja päättyy Laukaan Saraaveteen. Konneveden rannoilta tunnetaan muun muassa kivikautisia asuinpaikkoja ja varhaismetallikautinen hautaraunio. Puiston kaakkoiskulmalta, Toussunlinnasta, voit löytää yhden Pohjois-Savon harvoista kalliomaalauksista. Pohjois-Lanstun saarelta, Lanstun karsikosta, löytää muistoja 1800-luvun uskomuksista tuonpuoleisesta.  

Asta-myrskyn jäljet kansallispuistossa

Erityisen jäljen kansallispuiston luontoon jätti vuonna 2010 Asta-myrsky. Syöksyvirtaukset pyyhkäisivät Rautalammin ja Konneveden yli ja kaatoivat mennessään runsaasti puita sekä saarissa että mantereella. 

Iso-Häntiäisen tuho Astan jälkeen. Kuva: Jouni Lehmonen

Iso-Häntiäisen saari, jonka puusto lakosi Astan seurauksena lähes täydellisesti, ennallistettiin polttamalla vuonna 2012. Saarella on mielenkiintoista havainnoida kuinka nopeasti luonto uudistuu metsäpalon jälkeen.

Saari palaa ja uusiutuu. Kuva: Jouni Lehmonen

Etelä-Konneveden kansallispuisto

  • Perustettu 2014
  • Pinta-ala 15 km²

Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnus - kalasääski

Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnus on kalasääski.