Ihmisen jälkiä

Elimyssalolla on kaksi 1800-luvulla perustettua erämaatilaa, Levävaara ja Latvavaara, jotka molemmat edustavat myös Kainuulle tyypillistä vaara-asutusta. Molemmat ovat toimineet kruununmetsätorppina, mutta saaneet pääasiallisen toimeentulonsa eränkäynnistä, tervanpoltosta, kaskiviljelystä ja karjataloudesta. Ympäristön metsissä näkyy jälkiä ihmisen toiminnasta. Molemmat tilat autioituivat 1960-luvulla.

Levävaara 1960-luvulla. Kuva: Martti Montonen

Latvavaara 1960-luvulla. Kuva: Martti Montonen

Levävaaran rakennuksia ja pihapiiriä on kunnostettu 1950-luvun asuun kertomaan yksinäisten erämaatilojen elämästä. Myös Latvavaaran rakennuksissa on tehty ylläpitokorjauksia. Molempien tilojen pihapiirit niitetään noin kahden vuoden välein. Kesällä 2016 Levävaaran pihaa niittävät myös lampaat.

Levävaara. © Risto Sauso

Leivän jatketta

Metsätyöt ja riistan pyynti ovat tarjonneet tärkeän lisän elantoon. Metsäpeuran pyynti on ollut tärkeä leivän jatke Elimyssalollakin. Kuuluisimpia peuranpyytäjä oli Tuomas Haverinen, Levän ukko.

Suojeluhistoria

Osa Elimyssalon alueista oli yksityisomistuksessa 1970-luvulle asti. Metsähallitus osti Levävaaran tilan vuonna 1973. Jo edellisenä vuonna Elimyssalon ydinosasta rauhoitettiin 3000 ha metsäpeuran suojelua varten.

Elimysjärven luonnonhoitometsä perustettiin vuonna 1977. Ystävyyden puiston perustamisen yhteydessä vuonna 1990 aluetta laajennettiin ja siitä tuli Elimyssalon luonnonsuojelualue.

Vanhojen metsien suojeluohjelmassa Elimyssalon luonnonsuojelualueelle ehdotetaan laajennusalueita, jolloin alueen kokonaispinta-ala kasvaa 9200 hehtaariin.