Hämeen Härkätien kulkijoita
”Tuu tuu tupakkirulla, mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turun tietä, hämäläisten Härkätietä.”
Hämeen Härkätie on kulkeutunut kansanrunouteen, tarinoihin ja kirjallisuuteen. Aikojen saatossa on syntynyt niin monta tarinaa, kuin on tiellä kulkijaakin ollut. Osa tarinoista on hävinnyt kulkijansa mukana ja osa on jäänyt elämään nykypolville asti.
Hämäläistä korpimaisemaa ja varsinaissuomalaista jokimaisemaa halkovaa Härkätietä tarpoivat aikoinaan monenmoiset kulkijat - niin Ruotsin ja Venäjän hallitsijat, sotilaat, kirkonmiehet, pyhiinvaeltajat, kauppiaat, talonpojat, metsästäjät kuin varkaat ja vankikarkuritkin. Suurin osa tästä 162 kilometrin matkasta taivallettiin jalan. Kesällä päivämatkan pituus oli tavallisesti 30 - 40 kilometriä maaston ja kuorman mukaan, kaikkiaan matka Hämeenlinnasta Turkuun kesti 4 - 6 päivää.
Varhaisina vaihtotalouden aikoina hämäläiset asukkaat täydensivät peltoviljelyn antamaa toimeentuloa eränkäynnillä. Hämäläisten vaihtotavarana oli korpimetsistä metsästetyt arvoturkikset, erityisesti kärpän, näädän ja saukon nahkat, sekä mm. majavan sukurauhasista saatu erite, hauste, jonka uskottiin sisältävän terveydelle suotuisia lääkeaineita sekä lisäävän sukupuolista kykyä. Vaihtokauppaa käytiin rannikon asukkaiden kanssa. Vastineeksi hämäläiset saivat rannikon kauppiailta muun muassa suolaa, metallia, koruja, tekstiilejä ja aseita tarpeisiinsa.
Härkätiellä ei nimestä huolimatta juurikaan härillä kuljettu. Nimen taustalla on pidetty vanhaa uskomusta siitä, että ensimmäiset kulku-urat asumattomiin erämaihin on tehnyt jokin vahva eläin, jollaisena juuri härkä tunnettiin. Hämeen erämaista puuttuivat vesireitit merelle, joten luonteviksi väyliksi rannikoille ja kauppapaikkoihin muotoutuivat vanhat metsiin tallatut urat. Matkaa taitettiin pääasiallisesti jalan. Hevonen tuli kulkuvälineenä, ratsuna, käyttöön Suomessa vasta rautakaudella. Kesäisin tavarat kuljetettiin kantaen tai hevosen selkään sidottuna kuormana. Talvella raskaita kuormia kuljetettiin reellä ja suksilla päästiin eteenpäin sutjakkaammin. Tielinjan leventyessä ja parantuessa, 1600-luvulla, alkoivat hevosvetoiset kärryt ja rattaat yleistyä. Autot puolestaan yleistyivät vähitellen 1900-luvun alusta lähtien. Härkätien yli tuhatvuotinen vilkkaus hiljeni vasta, kun sen korvaava valtatie 10 valmistui vuonna 1961.
Lähde: Hämeen Härkätiellä. Poutanen, P. (toim.), 2002. Otavan Kirjapaino Oy.