Risukeittimet

Risukeitin on kevyt retkikeitin, jossa peltipurkissa poltetaan puuta, esimerkiksi maassa olevia irrallisia ja kuivia risuja, tikkuja. Risukeitin on ekologinen vaihtoehto, joka käyttää uusiutuvaa polttoainetta, josta ei synny jätteitä. Risukeitin ei myöskään polta maaperän kasvillisuutta. Risukeitin ei voi leimahtaa tai räjähtää. Liekki keittimessä palaa puhtaammin ja liekki on kuumempi kuin vastaavankokoisessa avotulessa. Markkinoilla on erimallisia risukeittimiä. Keittimiä on erikokoisia, joista pienimmät soveltuvat retkeilykäyttöön. Suurimmat on kehitetty kehitysmaiden tarpeita ajatellen. Riittävä hapensaanti palamista varten on varmistettu joko patterilla toimivalla tuulettimella tai hyvin suunnitelluilla ilmakanavilla. Jälkimmäinen on todennäköisesti toimintavarmempi.

Risukeitin. Kuva: Anna-Riikka Ihantola

Risukeittimien (puukeittimien) käytössä huomattavaa

  • Paloturvallisuusmielessä vaaralliset, pohjastaan kuumentuvat taikka kipinöivät risukeittimet (puukeittimet) rinnastetaan avotulentekoon, eli niitä ei voi käyttää metsäpalovaroituksen aikana ja osassa maata niiden käyttö vaatii maanomistajan luvan. Paloturvallisuusmielessä turvalliset risukeittimet rinnastetaan retkikeittimiin.    
  • Risukeittimien käytössä tulee aina noudattaa erityistä huolellisuutta. Keitin tulee asettaa hiekalle, kiviselle tai kasvittomalle alustalle, ei koskaan suoraan esim. ruohikkoon tai varvikkoon.
  • Luonnonsuojelualueilla puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen on kielletty. Luonnonsuojelualueilla risukeittimissä voidaan kuitenkin käyttää maahan pudonneita kuivia risuja ja oksia. Luonnonpuistoissa näiden keräämistä rajoittaa kuitenkin se, että niissä luonnonpuistoissa liikkuminen on yleensä sallittu vain merkityillä poluilla. 
  • Tuhka voidaan haudata maahan kun se on jäähtynyt. Paras tapa jäähdyttämiseen on kastella tuhka runsaalla vedellä.

Lue lisää